Tyttäremme taistelu verisyöpää vastaan.

Näin se elä hetkessä muuttuu.

Tyttäremme oli kuumeessa 2 viikkoa. Kävi lääkärikeskuksessa ja  siellä sanottiin että on keuhkokuume ja sai antibioottia.

Eipä se ottanut pois kuumetta niin meni akuttiin ja ottivat hänet heti sairaalaan sisälle.

Seuraavana päivänä ottivat kokeita ja totesivat että on verisyöpä.
Pelkkä sana syöpä kauhistuttaa.
  Voi ei!!!
Mitä nyt????
Laitoin Rukous-ketjun kiertämään.
Itkin koko yön  ja rukoilin.  Vaikka ajattelin ettei se itku auta, ja että olemme Jumalan käsissä ja hän on luvannut auttaa kun rukoilemme.  Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Niin kuitenkin kyyneleet väkisin valuivat.
Hänen lapsia lohdutin ja sanoin että äidillä on iso ystäväpiiri ja he kaikki rukoilevat äitinne puolesta. Kyllä hän selviää vaikka taistelua se on.
Helpotti kun kävimme hän katsomassa ja hän näytti ainakin ottavan tiedon rauhallisesti. 

Kuumetta varten sai lääkettä ja ottivat luuydin kokeen ja sitten alkoivat antaa solumyrkkyä sekä muuta lääkettä.
Sai jostakin lääkkeestä ihosairautta silmän päälle,  kovaan ja hiusten pohjalle.
Kortisoni on kuitenkin vähän parantanut silmän päältä.
 Minäkin sairastuin flunssaan enkä ole nyt  päässyt häntä tapaamaan.
 Onneksi hänen rakkaansa on siellä häntä tukemassa.
Ensimmäisen viikon koko päivän ja nyt heti töistä päästyään.

 Hän on ollut eristettynä, sillä vastustus kyky on minimillaan.
 Messingerin kautta olen minäkin häneen  näkö yhteydessä joka päivä.
Susannella oli paksut hiukset, mutta nyt ne pikkuhiljaa putoilee.

Nyt saa lepäillä ja taistella 4 viikkoa sairaalassa. Siinä veljensä tuoma pehmolelu kainalossa.

Otsa-tukkaa vielä jäljellä.

Nyt on hiukset ajettu kaikki pois.

On kallis aarre omistaa mies joka jaksaa olla vierellä ja kannustaa.

Nyt jaksaa Susanne  jo vähän lukeakin.
 Alussa tyttärensä veivät hänelle äänikirjoja joita kuunteli.

Jumalaan luotamme ja uskomme että hän on kuullut ne monet, monet  rukoukset ja parantaa.

Tämä pysäyttää ajattelemaan mikä tässä maailmassa on tärkeintä.
Ja minne olemme matkalla.
Olemmeko valmiita ?

Myrskyä, kevätkukkia, lasten iloa, sairauden tuomaa surua.

Myrskyä, luonnossa ja elämässä.

Pari päivää aurinkoista kevättä ja taas myrskyä.

Vettä on joka paikka täynnä

Ensimmäiset kevät kukat kuitenkin jo kukkii.

Kun aurinko paistaa niin Talventähdet aukaisee kukkansa.

Talven kellot 

Suvun nuorin Teddy on oppinut istumaan.
Viikko sitten kun käytiin heillä niin ei ollut tietokaan  istumisesta.
Nyt tulivat näyttämään meille että näin sitä viikossa oppii istumaan

Loviisakin ihmettelee miten pikkuveli osaa istua.

Voi sitä iloa.

Nämä pienet eivät vielä ymmärrä mitä mormorille,  on käynyt.

Nyt opetellaan jo seisomaan.
 Rebekan mieli on vakava.
Miksi?Olivat tilanneet  kuvaus matkan Skotlanttiin, äitinsä kanssa.Lennot, auton vuokraukset ym.. kakki oli jo tilattu ja valmista.
Rebekka oli ostanut myös uuden kameran ym.
Mutta vuoden  suunitelmat muuttui hetkessä.

Ylpeänä Teddy hymyilee.

 Onneksi lapsen auttavat ettei tarvitse koko ajan miettiä äitinsä sairastumista.

Ikävä isku meille kaikille.
 Rakkaan tyttäremme kimppuun iski verisyöpä.

Nyt on kova taistelu edessä syövän voittamiseksi.

Ollaan rukoiltu Taivaan Isää ja uskomme  ja luotamme Isään että hän auttaa ja parantaa tyttäremme.
Hänen ympärillään on iso ystäväpiiri jotka muistavat häntä rukouksella.
Taivaan Isän vahvojen, hellien, hoitavien ja parantavien käsien kantamana on tyttäremme.
Näin uskomme Jeesuksen nimessä.

Pidetään huolta läheisistämme ja itsestämme.
Kaikkea hyvää.



 

Hiihtoloma Kröglingahagen luonnon puistossa.

Reilyllä ja Stellalla oli hiihtoloma viime viikolla.

Olimme heidän kanssa päivän luonnonpuistossa.

Pakkasta oli -1c ja pilvetön taivas.

Oli oikein mukava päivä.

Kuvat kertokoon päivästä.

Makkarat maistui  kaikille.
Erikoisesti Loviisalle.
Vaikka on pieni niin 3 makkaraa leivän kanssa meni masuun.

Kyllä on mukava kun lapset pyytävät isomummia ja isovaaria mukaan.  
Kiitos paljon Rebekka ja lapset 

Vaihteleva talvi

Joka toinen päivä on talvi.

Laitan tässä muutaman kuvan Tammikuun lopusta ja Helmikuun alusta.

4p. Tammikuuta.

Rebekka kylässä 4/1. Tehtiin taas metsäkierros,  

Pihastamme-
 31/1 2020 tuli ensimmäinen lumi.

Seuraavana päivänä 1 päivä Helmikuuta lumi poissa.

Jouluruusut nupussa

2 päivä helmikuuta vettä oli yöllä satanut.

Kaunis päivä. Lapsilla hauskaa.

3p. helmikuuta ihana keväinen päivä.

Aurinko paistoi ja linnut lauloi.

Taas 4 päivä helmikuuta satoi uusi lumi,

Pensaat taipuivat lumen painosta.

Lumi kesti vielä toisenkin päivän. 5/2.

Oli niin kirkasta että silmiä häikäisi.

Näin vaihtelevaan on  ollut.

Saa nähdä vieläkö talvipäiviä tulee.
Mukavaa helmikuun jatkoa.

Kävely Sjuhäradsleden puolesta välistä Boråsiin.

Uuden vuoden päivänä aamiaisen syötyä pakkasimme

 repun ja lähdimme kävelemään.

Meidän läheltä menee Sjuhäradsleden. Se alkaa Ulrisehamnista ja päättyy Boråsiin. Matka on noin 40 km.

Me siis lähdettiin noin puolesta välistä

 Puolessa välissä matkaa joimme kahvit.
Ilma oli tuulinen ja pilvinen,  lämpöä +3.
Tuuli ei haitannut koska polku kierteli eninmäkseen metsässä.

Polku kierteli vaihtelevassa maastossa. Polku oli välillä kapeata,  juurikasta ja soista ja pitkospuita pitkin sai välillä kävellä.
Jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Pitkiä harjuja ja välillä  metäsä-lammen reunaa.
Kuvia en ottanut kun kännykällä mittasimme matkaa ja aikaa niin otin kuvia vain kun joimme kahvit.
17km. oli matka Ymergårdenille,  Boråsiin.
Sieltä hyppäsimme linja-autoon ja ajoimme keskustaan mistä vaihdoimme Dalsjöforssin bussiin.
Dalsjöforsista sitten kävelimme 4 km. kotia.
Tuli siis käveltyä 21 km.
Luulin että seuraavana aamuna on jalat kipeät, Sen ansiosta että venyttelimme hyvin kävelyn jälkeen, ei jalat olleet yhtään kipeitä.  Ensi kerralla otan kameran mukaan ja otan kuvia matkasta sillä maasto oli kaunista.

Niinpä jatketaan matkaa liikkuen luonnossa, sieltä saa voimaa..
Kaikkea hyvää teidän ja meidän  elämään.