Omalla lenkkipolulla, Kiviä, kantoja puroja, lammikkoja ym

Kuvasin yksityiskohtia päivän lenkkipolkuni varrelta.

Kävin lenkillä. Lenkkipolkuni on niin ihana. Kuljen metsässä missä harvoin ketään tapaan. En kuitenkaan tunne olevani yksin. Polku kulkee sekapuiden välissä, sitten pikku-kuusimetsän välistä, jyrkkää mäkeä suolle, suon reunustaa 1km verran, sen jälkeen lepikon läpi jossa vieressä puro solisee. Puron yli, huonoa traktorin tietä pitkin jonka reunassa isoja lammikoita, sen jälkeen mäkeä ylös pyökkimetsän läpi ja sitten kuusimetsän läpi pihalle. 

Kiviä

  

Puroja

Lammikoita, lätäköitä

Sammakon kutua

Peltokorte

Kasveja

Pyökkimetsää

Juurakkoja

Kuusimetsää

Koti näkyvissä

Tykkään kävellä luonnon hiljaisuudessa.
Tämä on sielulle palsamia.

Hyviä sielun palsamia teille ystävät, mistä sitä kukin haette <3.

Ei vielä lämpöä. Vuokot kuitenkin kukkii.

Tänä aamuna oli näkö tälläinen. 

Kahtena päivänä on lunta satanut. Pakkasta on ollut yöllä -3.

Kuitenkin kukat jaksavat kukkia..

Tämän sinivuokon nimeä en tiedä

Unkarin sinivuokko

Erilaisia sinivuokkoja.

Sinisiä ja valkosia Balkanin vuokkoja

kerrottu rentukka.

kangasvuokko ja taustalla Wandaesikko

Valko- ja ketavuokkoja

Anemone Green Fingers. Mikä on suomalainen nimi tälle?

Lumikki aukaisee kohta kukkansa.

Nyt vain odotellaan lämpöä.

Perjantaina lähdemme Skövdeen

Lauantaina laulamme siellä ensin Kirkontalolla ja sitten.
klo 16.00 Sankta Helenan kirkossa,
 Konserttissa on mukana useita kuoroja Suomesta ja ruotsista
ja me "Matiat" ja "Sulosoinnut "täältä Boråsista.

Että tällaista tälläkertaa.

Siunausta, Aurinkoa, lämpöä, Rakkautta.

Sairaalareissu Skeneen ja odottelu siellä.

 Viime syksynä Suloseni sai lähetteen  nivustyrän leikkaukseen Skenen sairaalaan.

Hän kuitenkin perui kun olisi tullut samaan aikaan kuin minun selkäleikkaus.

Oltais oltu aika avuttomia,

Sitten kun minun laikkaus onnistui tilasi uuden ajan.

Tänään sitten lähdin häntä viemään Skeneen, sillä hän ei saa ajaa autoa leikkauksen jälkeen. Sinne  on matkaa 60 km, 

Odottelin siellä kun eivät tienneet kuinka pitkän ajan ottaa.

Lähdin  kävellen rautakaupassa katsomassa saunan kiukaita ja 

komposti myllyä, mikä meillä on tarkoitus uusia.

En kuitenkaan ostanut.

Kävelin myös Skenen kirkolle

Kirkko on korkealla mäen päällä.

En ole koskaan lähempää käynytkään täällä.

Toiseen suuntaan oli raput alas.

Mistä katto on tehty sitä en tiedä. Näytti kuin päreeltä.
Täältä löytyy kirkkosta kuvia kuvia myös sisltä. Kirkko oli kiinni jotenka en sisälle päässyt.

Tällainen näky oli mäeltä. Sairaala nykyy tuolla takana ruskea rakennus.

Kivasti koivut heijastuvat sivuikkunaan

Tällainen näky toiseen suuntaan mäeltä

Kävelin sitten näitä rappuja alas toiselle puolelle.

Oli oikein kaunis aurinkoinen päivä.
Tuli käveltyä 3 tuntia ja alkoi jo väsyttää.
Kävelin takaisin sairaalaan ja luulin että klo 16 on varmaan aika Suloseni päästä kotia.
Istuin sairaalan aulassa ja lueskelin Sanasaattaja lehteä jonka olin ottanut mukaan.
 Sitten kello näytti jo viittä ja kassa laittoi porttinsa kiini eikä Sulostani ruvennut kuulumaan.
Silloin minulle tuli hätä.
Kysyin kassaneidiltä missä mieheni oikein viipyy,.
Hän lähti kanssani leikkausosastolle. Ovet sinne oli  kiinni.
Soitti ovikelloa, Sanoin  hoitajalle " hon har tappat bort mannen"
 Sitten kääntyi minun puoleeni, "etkö ole uutta hakenut"?Hih.
Hoitja sanoi että leikkaus ei kestänyt kauan mutta miehesi nukkuu vielä, eikä ole vielä syönyt mitään.
Sanoin, hän nukkuu ilman nukutustakin vaikka kuin kauan. Ja nyt nukutuksen jälkeen hän nukkuu varmasti aamuun asti jos ei herätetä.,  Herättäkään hänet.  Sitten lähti herättämään.  Minä  jäin odottamaan ja sain vielä odottaa 45 min.
 Leikkaus oli mennyt hyvin ja se on pääasia.
Kiitos Taivaan Isälle.

Odottavan aikaa on pitkä.
Nyt on minun vuoroni  palvella ja hoitaa  hänet terveeksi.
Pidetään huolta toisistamme.

Että tällaista tänään.

Tämä kuuluu elämään.

Suloseni veli pääsi taivaan kotiin.

Olimme häntä saattamassa.

Siunaus toimitettiin St.Olofin kappelissa Enköpingissä
Hautajaisiissa oli vain lähimmäiset.

Lauloimme Suloseni kanssa haudalla.  "Mun kanteleeni kauniimmin Taivaassa kerran soi,
 Mun kanteleeni kauneimmin  taivaassa kerran soi,
Siel' uusun äänin suloisin mun suuni laulaa voi,
siel' uusin äänin suloisin, mun suuni alulaa voi..

Tässä Suloseni siskojensa kanssa jotka oliva  myös saattamassa veljeään..

Suloseni veli oli 85v, ja hänellä oli rikas elämä takana
ja kun uskossa elämme niin eronhetki ei ollut niin vaikeeta.
Taivaas sitten tavataan.

Näin me jätämme tämän maallisen taipaleemme yksi toisemme jälkeen..

Jatketaa täällä toinen toistamme tukien.
Rikasta elämää teille kaikille toivota.