Suolla ilman tuloksia.

Viiminen päivä lokakuuta.

Ilma on epätavallisen lämmintä, +11c.

Lähdimme suolle katsomaan jos löytäisimme karpaloita.

Suloseni  etsii, etsii ja etsii.

Eipä karpaloita löytynyt kuin maistiaiseksi, vaikka kuinka etsimme.

Jotain muuta löytyi,  hirven sisäelimet.
Tähän olivat hirven ampuneet, onneksi emme silloin olleet täällä.

Sitten kävelimme kuivemmalle alueelle, kalliolle etsimään jäkälää, ja löysimmekin. Löytyipä vielä kanttarelliäkin.

Kun näin tämän kiven niin huusin Suloselleni että, täällä on kivi jonka tahdon kotia.

Vaan eipä ruvennut suloseni kiveä kantamaan. hih.

Kävelimme takaisin kotiapäin.
Pussissa kanttarelliä ja toisessa jäkälää.

Täällä oli paljon puita kaadettu jo viime syksynä.
 Kysyimme uudelta maan  omistajalta jo kesällä että saataisko me karsia niitä, mutta hän sanoi itse ottavansa ne.
Nyt on syksy eikä puita ole vieläkään otettu, vaan sinne mätänevät.
Toiset maan omistajat ovat olleet iloisia kun olemme heidän metsää puhdistaneet.
 Kaksi metsuria oli taas harventamassa viereisessä metsässä-
ja kaasivat tosi paksuja koivuja.  Juttelimme heidän kanssaan ja hekin olivat sitä mieltä että olisi hyvä jos antaisi meidän ottaa paksut puut, eikä jättää tänne.  

Suloseni jutellessa miesten kanssa minä menin ja kuvailin satumetsän eläimiä.
Mitäs tässä näet?

Oi onpa iso kita. Kenetköhän on  juuri nielaissut. 

Tässä toinen puhdistaa nuolemalla, toisen kaulaa. 

Onpahan isopäinen  lintu, nokka vain puuttuu.

Mikäköhän tämäkin hirviö on. Isot silmät, ihan rupesi  pelottamaan.
Nämä olisin halunnut myös kotipihalle,

mutta eipä Suloseni jaksaisi niitä kantaa.

Jotenka jätin ne metsään.§§
Huomenna ollaan sitten  marraskuussa.
Moikka!

Syntymäpäivä juhlia.

Viikko sitten oli tyttärellämme synttärit.

Ja sitä ennen oli hänen rakkaalla.

Tänään lähdimme sitten heitä onnittelemaan, koska emme viimeviikolla voineet, kun Suloseni oli miestenpäivillä..

Rapulla meitä otti vastaan tällaiset elukat.

Toivottivat tervetulleeksi.

Tässä sitten kaksi syntymäpäiviä viettäviä
Rakkaus ja onnellisuus loistavat heistä.

Tytöt istuivat sohvalla ja mitä he tekivät.
Seurustelivat vai?
 Riku ei kuvaan tullutkaan, kun ei välittänyt tyttöjen seurassa olla. 

Karamellikakkua oli tarjolla ja siitäpä pienet vieraat pitivät kovasti.

Maistuihan se toisillekin.

Samuel ei muusta kakusta tykännytkään, kuin tästä karamellikakusta.

Hyvälle maistui, ja sitten leikkimään.
Kyllä sitä taas leikittiinkin mummin kanssa.

Miksi ovat  sisarukset näin totisena.
Taas tuli yksi vuosi lisää miettii Susanne
 ja Sven että kohtahan se on minunkin synttärit.
Vai mitä?

Ei haittaa, ne on vain vuosia.
Kiitos kaikille kivasta yhdessäolosta ja
kiitos Susannelle ja Kaille kun järjestivät juhlat,
Ja runsasta siunausta teille jatkossakin!

♥

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogiystäville!

Kutsu kotiin.

Yhdistyksemme, radiotoimittaja, varapuheenjohtaja, ystävämme Hilkka, on saanut iäisyyskutsun.

Me kiitämme Hilkkaa kaikista näistä yhteisistä vuosista.

Jeesus sanoo: minä olen ylösnousemus ja elämä joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut, eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.

Me siunaamme Hilkan muistoa

487 Meillä on koti taivaallinen

1. Meillä on koti taivaallinen,  sinne pääsemme Jeesuksen luo. Kerran vaatteissa valkeuden  meidän laulumme kiitosta tuo.Taivaaseen, taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen: Jeesukseen uskoen taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen.

2. Siellä ystävät taas tavataan  meitä ennen jo tien kulkeneet. Voitonvirsi soi valtoimenaan,  pyyhkii Herramme pois kyyneleet. Taivaaseen, taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen:  Jeesukseen uskoen taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen.

3. Johtaa matkani Jeesuksen luo,  silloin huoleni, murheeni jää.  Levon taivaassa meille hän suo,  häntä täällä jo voin ylistää. Taivaaseen, taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen: Jeesukseen uskoen taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen.

4. Rakas Herrani siellä jo on, lunastettujen seurassa käy.  Alkaa hääjuhla loppumaton,  tahraa morsiamessa ei näy.  Taivaaseen, taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen:  Jeesukseen uskoen taivaaseen,  me riennämme nyt taivaaseen.

Näin meidän täytyy täällä maailmassa ystävistämme erota.
Paina tästä>Laulu  Reijo Ikonen
Rauhallista viikonloppua sinulle !

Ramnaparken

Eilen järvikierroksen jäkeen kun Suloseni lähti pitämään hartaushetkeä monitoimitalolle niin minä ja Rebecka lähdettiin mukaan kaupunkiin.

Ensi oli ajatus mennä kenkäkauppaa, mutta muutimme mieltä ja lähdimme Ramnaparkille.

Katselimme museotaloja ja  kiertelimme ylhäällä  mäellä.
Tässä kuva ylhäältä järvelle.

Tuohon on tehty vesiputous.

Sitten menimme alas lintuja katselemaan.
Pyökit ovat niin kauniin värisiä vielä.

Mikä lie lintu tämäkin?
on aitauksen sisällä niin en saanut kunnon kuvaa.
Asustavat täällä koko talven.

Siinäkin pyökki niiin kauniin  värinen

Lädimme kiertämään järveä.
Tässä joku voimistelumatto.
Empä ole kokeillut.

Näin siinä voimistellaan.

Siinä ankat ja muitakin lintuja oli paljon järvessä.

Nyt olemme toisella puolella järveä.
tuolla toisella puolella näkyy mäki missä kävelimme ja putous.

Paljon oli koululaisia ja muitakin ihmisiä täällä kävelyllä.
Niinkuin tämäkin koiran kuljettaja.

Tässä sitten koiran omistaja.

Nyt olimme kiertäneet järven ympäri ja tällainen hieno koivu oli järven vieressä. Rebecka kyseli paljon, mammansa (äitinsä) syntymästä ja muista semmoisista asioista. Itsellään on isot suunitelmat lastaan ajatellen, vaikka vielä on aikaa ennenkuin syntyy. Vauvan vaatteitakin on jo ostanut paljon. On se jännää aikaa tulla äidiksi.
§§
Sitten läksimme ostamaan possumunkkeja Ailan leipomosta, mutta harmiksemme se ei ollut auki.
Rebecka ei halunut muuta kuin vain niitä suomalaisia possumunkkeja, eikä niitä muualta saa.
Siis lähdimme hakemaa Sulosta pois monitoimitalolta.

Rebecka halusi mennä mammansa kanssa kotia.
 Menimmekin Susannen työpaikkaan ja hän olikin jo päiväntyön tehnyt, niin Rebecka pääsi hänen kanssaan kotia.

Mitäköhän tuossa isä ja tytär tekevat?
Yrittääköhän Suloseni hypätä ylös ja Susanne pitelee päätään kun pelkää puun kaatuvan pälleen.
Tuli oltua niin paljon ulkona että ihan väsy kun ajoimme kotia.
°°
Kiitos Rebecka-tytölle ihanasta päivästä.
Oli hauska kävellä kanssasi ja keskustella kaikesta ihan rauhassa.
Viisaita suunitelmia sinulla olikin.♥
Kaikille blogiystäville myös kiitos ihanista kommenteista postauksiini.
Virkistävää loppuviikkoa!

Mögasjö.

Hei lähdetkö mukaan Mögasjö,- järvelle.

Sinne on 4km.

Nyt ollaan kävelty jo 3 km ja  Rebeckka näyttää tien.

Nyt on Lillen ohjaajana.
Ja siellä se järvi jo häämöttää.

Tulkaa jo.

Kyllä täältä tullaan.

Täytyy vain  korjata perjantainen moka
sillä silloin  unohdin halit. ♥

Kävelläänkö  tuonne toiseen päähän.

Katsokaa kun on hienoja kuvioita kivessä.

ja kaunista syksynheinää tien vierellä.

Hyvä kun otettiin vähän juotavaa ja lihapiirakkaa mukaan.
Kyllä maistuukin. Jättäkäähän minullekin!
Entä haluatko sinä?

Siinä se Mögasjö odottelee että pulahtaisimme veteen.
Ei hypätä, eihän?
Eikä saa Lillnkään sinne pulahtaa sillä muuten joutuu Rebecka kantamaan sen kotia 
ja Rebekalla on jo kantamista pienokaisessa.
Nyt kiireesti kotiapäin. 
Kuvia ei keretä ottamaan, sillä pitää olla kaupungissa puolikaksi ja sitä ennen täytyy syödä.
Onneksi  pumppasoppa jo odottelee meitä.
Reippaasti kävelimme takaisin ja kerkesimme puolikahdeksi kaupunkiin. Sieltä sitten kuvia seuraavassa postissa.

Kiva kun jaksoit kävellä mukana.
Hyvää keskiviikkoa sinulle! ♥

Mies vuosihuoltoon.

Perjantaina Suloseni lähti miestenpäiville MörkkaSmålantiin, Kulltorppiin. Sulosoinnut ovat olleet siellä jo monena vuonna laulamassa ja niin myös tänävuonnakin lähtivät.
Kehuivat, että telttasaunan pystyttävät ja saunovat.
Lauantaina sitten he pitävät konsertin kirkossa.
Kahdella autolla lähtivät
§§
No enhän minä viitsinyt yksin kotia jäädä, vaan lähdin Sanni-siskoni luokse.

Kävimme hän miehensä haudalla.
Sanni sytytti kynttilän.
Teimme sitten yhdessä lauantaina kaalilaatikkoa.
Sitten lähdimme Lähetyspiiriin ja sieltä Meeri
ystävän luokse.

Meitä olikin sitten useampia naikkosia siellä,  joiden miehet olivat vuosihuollossa.
Seitsämännestä  kerroksesta on näkymät kaupungille.

Oli vain jo pimeetä niin kuvat eivät tulleet hyviä ikkunan läpi.

Meeri ja Irma pistivät herkkuja pöytään, vaan empä huomannut aikasemmin kuvata kun niin innoissani söin.

Ilta vierähti mukavasti hyvässä seurassa.

Lähdimme sitten ulos kävelylle.

Linjuria tässä odottelemme, saattajat mukana. 

Tulihan se Fristadin bussi, mutta mitä teki? Se pyyhälti ohi eikä ottanut meitä kyytiin, vaikka kuinka huidoimme.
Irmakin nosti keppiä mutta ei auttanut. Jäimme kuin nalli kalliolle. No me otettiin toinen bussi torille ja vasta tunnin päästä lähti seuraava.
Keskustassa sitten kävelimme ja katselimme Sanni-siskon kanssa nuorison elämää kaupungissa. Eipä usein tulekaan oltua näin myöhään kaupungilla, kokemus tämäkin.

Sunnuntaina olikin kaunis aamu ja  lähdimme lenkille.
Tässä sisko pihallansa.

Viskan näkyy tuolla alempana virtaavan kovasti.

Siinä puu hyväilee kiveä.

Kaunista luontoa on täällä Kröglingshagenissa.

Lenkkeilyn jäkeen söimme ja sitten lähdin kirkkoon.
Kun oli menossa bussille niin en löytänytkään bussikorttia,
se oli varmaan tippunut lenkkipolulle. Sitä se tekee kun ei ole tottunut bussilla kulkemaan. Pääsin kuitenkin kaupunkiin ja Suloseni tulikin jo  kirkon jälkeen.
 Heillä oli ollut onnistunut miestenhuoltopäivä, hih.
Olin hänelle vähän vihainen kun unohti halata minua lähtiessään.
Eihän sillai saa vaan lähteä, vai kuinka, eihän?

Tänään ollaan sitten pihalla käännetty maata, ym.  pihatyötä.
Ei sitten muuta kuin
mukavaa alkanutta viikkoa teille kaikille!