Matkan alku vierineiden vuosien etsintään.

Lähdin siis etsimääm pois vierineitä vuosia. 

Tietysti Suloseni lähti mukaan

 ja seuraksi saimme vielä Arvon ja Meerin.

Ajoimme autolla 400 km ja tulimme  Tukholmaan ja Synfonia-laivaa. Olemme monet, monet kerrat matkanneet tällä laivväalla,
myrskyssä sekä kesän kuumuudessa.
Täällä musiikki soi.

Eri esityksiä näimme.

Musiikkia, tanssia ym.

Välillä kävimme syömässä, ja karaokea kuuntelemassa.
Ei ollut oikein meidän makuun laulut.
 Väsyneinä painuimme pehkuihin.

Mitä olikaan näkyvissä kun aamulla heräsimme.

Jäinen Helsinki.

Söimme aamiaisen ja sitten lähdimme  alas autoa etsimään.

Mihin nyt suunnataan, kysyi Suloseni ja Arvo odotteli mitä sanon.

Katso nyt vain eteesi Suloseni, ja anna mennä suoraan eteenpäin ja tie numero 4;jää.

Löytyisikö  torilta jotain muistoja vuosista?
No niitähän löytyi, mutta kesäisiä. Vuosi oli-54 kun kouluretkellä kävin ensimmäistä kertaa Hesassa.

Myös tuolla katetraalissa kävimme silloin. Voi niitä aikoja.

Nyt saavuimme Lahteen. Irma-siskon luokse.
Irma jo odottelikin meitä ruoka valmiina. Irman luona olen monet hauskat hetket viettänyt.

Nauru helähteli kun kertoi minusta ja vierineistä vuosista matka- ystävillemme. Kerrankin kun sotaväkeä käyvä Suloseni  ei tullutkaan luokseni, vaikka oli luvannut, niin otin täytekakun mukaani ja matkasin Karhulasta, Irman luokse Lahteen.
Ja paljon muitakin hauskoja tapaukisia oli.
Tähän lopetan tämän ensimmäisen etapin.

Blogeja.

Minulta Helmi pyysi  näitä kahta blogia niin tässä on ole hyvä

Tässä on Irman blogi. Paina textiä.

Tässä Eilan blogi paina textiä.
Mukavaa katseltavaa.

BORTA BRA, MEN HEMMA BÄST!

Ihana oli palata taas kotia.

Siskoni ja ystäväni toivat mieleeni paljon menneiden vuosien muistoja.

Hemmoteltu on minua  pari viikkoa.
Kiitos teille kaikille!

Kotiin palatessa lumet olivat sulaneet pois muualta,
mutta meidän mäellä on vielä vähän.
Talven tähdet kukkivat.

Pähkinänakkeli puhdisti pesäpönttöä.

Kyselee: saanko tulla vuokralle. Tässä olisi sopiva pesäpaikka.
Tahdon visertäen  kiittää talven ruokinnasta ja olla ilonanne kesällä.
Ole hyvä, siitä vaan, tervetuloa, toivotimme pähkinänakkeli pariskunnalle, suloseni kanssa.

Uros heitteli pöntöstä vanhoja pesätarpeita pois.
Kahdestaan  olivat pesäpuuhissa.

Tämä pönttö on sitten varattu: sanoi Pähkinänakkeli.

Kevät on tulossa.

Eipä tarvi pihatieltä enää lunta lapioida, (toivottavasti)

 Vielä  on lumiläikkiä siellä täällä.

Lämmintä ulkona on  varjossa +9c.

Nyt laitan  kädet ristiin ja kiitän Taivaan Isää varjeluksesta matkallamme ja rakkaista
siskoista ja kaikkista ystävistä joita matkallani olen tavannut sekä  matkaseurasta

Tervetuloa taas kaikki blogiystävät seuraani.
Olikin jo teitä ikävä.
Tulen vierailulle blogeihinne kunhan olen kunnolla taas kotiutunut.
Kirjoitan myös matkablogin, jos teitä kiinnostaa.
Ihanaa kevään odotusta teille kaikille! 

♥.

Olen poissa täältä hetken

Olen poissa täältä hetken.

Menen etsimään minne vuodet ovat vierineet.

Tätä pyydän matkalleni.

Kiitos lupauksesta, siihen luotan!
On aika pysähtyä.
Palaan kyllä tänne takaisin, kun aika on!

Teille kaikille  toivotan oikein Hyvää ja siunausrikasta helmikuuta.

Ystäville♥

Joka päivä tarvitsen ystävää,
hän on kuin tähti,
 aina olemassa,
 vaikka ei aina näkyvissä!

♥

Iloista Ystävänpäivää kaikille Blogiystäville.

Ihanaa kun olette olemassa ♥

Helmikuun ihana päivä.

Tänään oli sitten tämän talven hienoin päivä.

Aurinko paistoi ja lämmitti niin että räystäiltä tippui vettä vaikka oli pari astetta pakkasta.

Klo on 10.30, Lähdetkö kanssamme sunnuntai kävelylle.

Kato tuonne linjalle näetkö? Jos suumaan niin näet. Siellähän on hirvi aamiaisella.

Tuolla on hirvitorni, mutta mikä tuossa lähempänä on?

Viimeyönä satoi puuterilunta.

Janne-poika täällä työskentelee, Tuolla kauempaa kuuluu sahan ääni.

Näetkö kuka kurkkii toisessa päässä putkea?
 Oikein arvasit, sehän on Suloseni.

Tullaan tullaan!!!

Paljon on jälkiä lumessa ja aurinko tekee hienoja varjoja lumeen.

Katsoppas kun koivut punottavat.
Se on kevään merkki.

Nyt mennään metsän läpi Äsperetin puolelle.

Tässä on puro ja solina kuuluu jään alta.

Ollaan tultu metsän läpi pellolle. Onpa jäkiä. Tuossa vasemmalla puolella on joskus sata vuotta sitten  ollut talo.

Seurataanko tuoa varjoa?

Varjot pysähtyivät tähän.

Nyt polku kääntyy kotia päin. Aurinkoa kohti mennään.

Tunnetko mikä puu?  Eiköhän tämä ole paju.

Tuonne alle pääsee metsän pienet eläimet suojaan.
Joku on  ajanut kattonsa metsätien varteen. 

Nämä pyökit on kyllä niin mahtavia.

Haluan kiivetä puuhun. Ai en saa? 

Tuolla ylhäällä olisi niin kiva istua ja katsella tänne alas.

Oi en päässyt kiipeämään ylös vaan liukastuin ja putosin alas. Täältä alhaaltakin on hienoa katsoa ylös.

Vai kuinka?

Kyllä tuo vähäinenkin lumi on kaunista. Aurinko tekee sen vielä kauniimmaksi.

Tuollahan kotimme jo näkyy.

Lintulauta on keittiön ikkunan edessä.

Yritän ottaa kuvia linnuista  täältä nurkan takaa.
Lentelvät niin ettei niitä kerkiä saamaan kuvaan.
Mutta katos sainpa jonkun aimakin.

Talitintin lennosta ja aidalla, sekä vihervarpunen lintulaudalla.

Olisipa ollut parempi kamera, mutta hyvä näin.

Lumi on yhtä sininen kuin taivaskin.

Mutta mikä tähän kuvaan  on tarttunut.??
Kertokaahan te jotka täällä käytte.

Nyt syömme ja sitten kiireesti kirkkoon.
Kanttori pyysi minua ja Suloa laulamaan. Elävä sana on tämän pyhän aihe ja valitsimme kaksi laulua
 Siionin Kanteleesta no: 97 Sanassasi pidä Jeesus...
ja toiseksi, no:100. Täällä tunteet vaihtuu häilyy, sana kestää paikallaan..
Nyt on sauna lämiämässä ja kohta menemme saunaan.
Pitäisköhän käväistä lumessa. Vahinko vain kun on niin vähän tuota lunta. Se nähdään kohta.
Mutta teille sanon hei, tällä kertaa ja oikein leppoisaa pyhäiltaa!

♥