Paljastan heikkouteni.

Kävin Sannan  blogissa ja sain inspiraation. Hän oli virkannut maton, matonkuteista. 

Menin vintille ja löysin pussista tällaisia matonkuteisiin kelpaamattomia kangassuikaleita.

Minäpä kokeilen osaisinko minä virkata mattoa.
Etsin koukun ja löysinkin.
En ole virkannut kuin sitten 14-vuotiaana.
Enkä silloinkaan paljoa.

Hi hiiiiiiii..Nyt saatte nauraa..
 sillä tällainen  poimuileva  tuli ensimmäisestä.
En kyllä ala purkamaan. Enkä isommaksi virkkaamaan.
Mutta jotain pitää tehdä.

Otin mustaa nauhaa ja pujottelin reunaan.
Hih..Eipäs enään poimuile.

Virkkasin vähän pienemmän ja siitä tulikin parempi
Matto tästä piti tulla mutta laitoin sen päydälle.
Eikö vaan passaakin minun samanväristen verhojen kanssa.

Tänään ajattelin että kyllä yritän tehdä paremman.Virkkasin vaalenpunaisesta, jospa vaikka prinsessan huoneeseen sopisi. (jos Rebecka kelpuuttaa)
No eipä tämä hääviltä näytä.
Täytyy vaan etsiä lisää vaaleanpunaista kudetta ja virkata isommaksi..

No kun etsin niin löysin vaikka mitä.

                                      

Löysin 2 isoa rullaa ruskeata lankaa, ja rupesin virkkaamaan niistä mattoa.
Eiks vaan olekin paremman näköistä nyt.
Tämäkin saa odottaa huomiseen.

Kokeilenpa virkata ketjusilmukoita ja sitten ommella yhteen.
Eipäs  ole hullummannäköistä. Vai onko?
Minulla ei ole ollut mitään virkkausohjetta,
 näihin vaan olen vaan virkannyt.
Olisi tullut parenpia jos oisi ollut ohje. 

Tulipa nämä isot rullat vintillä vastaan.
Kun lapsenlapsemme, Rebecka,
Riku ja Katri olivat pieniä niin he  punoivat nämä matonkuteista.
Muistan kun menin lähetyspiiriin ja otin heidät mukaan niin varasin matonkudekeriä mukaan.
Siellä he istuivat kiltisti ja punoivat näitä ketjuja.
Toivon mukaan heille jäi mieleen mitä siellä puhuttiin ja laulettiin.
Tykkävivät olla mukana kun oli tekemistä.

Sen jälkeen usein halusivat punoa ketjuja.
Niistä tehtiin kaulaketjuja, ranneketjuja, hyppyraruja ja moneen muuhun asiaan niitä käytettiin
Paljon niitä vuosien mittaan tulikin.
Kerittiin sitten isoiksi palloiksi ketjut, kun
niitä ei saanut purkaa.
Tuonne oli vintille jääneet ja tänään ne tulivat esille.
Monen väristä siinä pallossa on.

Huomasin että mukavaahan tuo ketjujen virkkaaminen on.
Lapset puniovat ne sormilla.

Nyt vain otan vastaan teidän viisaita neuvoja.
Onko teillä ojeita maton virkkaamiseen?

Nyt kiireesti nukkumaan, sillä kello käy kahtatoista.
Hyvää yötä, Jeesus myötä!

Loppukuun kauniita pakkaspäiviä.

Viimeviikolla oli ihania aurinkoisia pakkaspäiviä.

Tänään on lämpöasteita ja  hyvin sumuista.

Onneksi otin kuvia kun vielä oli kaunista.

Aamusta oli kaunis auringonnousu.

Ikkunasta otin nämä kuvat.

Taivas  oli punainen.

Pihalla oli lumihileet kuin timattia.

Pensaissa kauniita lumikukkia..

Aurinko on jo korkealla

Seppelvarpu on saanut kauniin lumi-kruunun.

Jänis ja olisiko kettu kun on pihalla juossut. 

Pieni kataja 

Pesäkuusi kaunistettuna.

Kivi saanut talvihatun.

Punapyökin suojakori.

Kiitollisena kauniista talvesta soi Siionin kantellen  laulu sisimmässäni.

339 Katso kauneutta suuren luonnon

1. Katso kauneutta suuren luonnon, / ihmetellen tutki aarteitaan. / Luoja maasta nostaa kedon ruohon, / elämän hän antaa armostaan. / Tahdon laulaa aina armostansa, / mitään en voi tietää kalliimpaa. / Tahdon laulaa aina armostansa. / Lunastetut, kaikki laulakaa!

2. Hellin silmin täynnä rakkautta / katsoo Jeesus kansaa kaiken maan. / Maksettu on lunastuksen hinta, / vapaa tuomiosta olla saan. / Tahdon laulaa aina armostansa, / mitään en voi tietää kalliimpaa. / Tahdon laulaa aina armostansa. / Lunastetut, kaikki laulakaa!

3. Ihme on myös seurakunta Herran, / jota Henki ohjaa, lohduttaa. / Uuden maan me saamme nähdä kerran, / siihen suuntaan armo kuljettaa. / Tahdon laulaa aina armostansa, / mitään en voi tietää kalliimpaa. / Tahdon laulaa aina armostansa. / Lunastetut, kaikki laulakaa!

Laulun tekijätiedot: 

Melodia: Oscar Ahnfelt 1872
Teksti: Eija Harmanen 1995
Siionin kanteleeseen tulovuosi: 1999
Tekstin © Eija Harmanen

Oikein hyvää tammikuun viimeitä viikkoa teille kaikille.♥

Söndagsfoto. Sunnuntaikuva. Lempiväri.

Söndagsfoto - Favoritfärg

Sunnuntaikuvan aiheena "Lempiväri."> Suss o Kai.<

Pidän kaikista väreistä.

Riippuu kuitenkin tilanteesta ja mielialasta, mitä väriä käytän.

Punanen väri kuitenkin korostuu eniten, niin vaatteissa kuin puutarhassa..

Viimekesän värin laitan nyt tähän.

Pukeuduin paljon punaiseen. Ostin Keukenhofista punasen lippiksen. 

Kuvat tässä ovat pihaltamme ja kaksi viimistä kuvaa Keukenhofista.

 Tämän punatulkun myötä toivotan teille kaikille Hyvää ja Siunattua pyhäpäivää.  ♥ ♥

Nyt vastaanottamaan tytärtämme, perheineen.

Täällä lisää>http://sussokai.blogspot.se/2013/01/sondagsfoto-favoritfarg.html

Lähetysmyyjäiset.

 Viime viikonloppuna meillä oli RSLEYn. lähetysmyyjäiset ja 56-vuotis-Vuosijuhlat.

Itse olen ollut mukana yli 40v.

Tämän Amarylliksen annan vieraallemme
RSLEYn toiminnanjohtajalle, rovasti Lasse Nikkarikoskelle kiitokseksi.

Perjantaina aloitimme  leipomalla myjäisiin ja
 samalla Aulikki möi niitä Olotilassa,
ja tarjosi kahvia ostajille. 

Oli taas oikein mukava porukka leipomassa.
Leivoimme eninmäkseen lihapiirakoita, n.400, lisäksi
kääretorttuja, pullia, fralloja ja vaaleata leipää.
Viikolla olin itse  leiponut kotona10 hapanleipää, formussa.
Aulikki ja Meeri olivat leiponeet kotona rahka- ja karjalanpiirakoita.

Lauantaina Lasse oli vasaramiehenä, sillä silloin möimme huutokaupalla.
Kuten kuvasta näkyy on paljon myytävää.

Täällä ostajat rahapussit esillä, tarjoavat kilpaa.
Kaikki myytiin loppuun, vain vähän pullia jäi.
Nyt voimme taas antaa apua tarviseville, sillä kaikki myyjäisitä tulleet tulot menevät lähetykselle, Inkeriin ja Keniaan.

Sunnuntain juhlista en sitten kerennytkään otaa kuvia.
Olin Lassen ja Suloseni kanssa aamusta lähiradiossa ja sitten kuoromme lauloi messussa, ja juhlan juontajana iltapäivällä.
Oli todella antoisat juhlat.
Kiitos kaikille jotka olitte juhlaa järjestämässa, sekä teille jotka olitte juhlavieraana.

"Kaikki työskentely on ainoastaan

 Jumalan hyvien lahjojen löytämistä

 ja maasta poimimista."

♥♥♥

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Mitäs nyt?

Moottori surisee.

Mitäs  tuolla tekevät. Onpas aukeeta.
Puita on kaadettu pihan takaa.

Siellähän se hirmukone on.

Haukkoo paksuja pyökkejä.

Kuin tyhjää vaan.

Karsii samantien.

Isot rajapyökit.

Eipä ihan saanutkaan haukattua, vaan moottorisahalla pitää auttaa.
Kunhan ei kaatuisi meidän pihalle.

Hienosti kone kuitenkin ottaa kiinni puusta
ja kaataa sen metäänpäin.

Tällaiselta nyt näyttää tieltä katsottuna kun isot pyökit ja muutakin  on reunasta pois.

Tämän näköistä oli ennen kaatoa.
Hyvä, eivät kuitenkaan kaataneet ihan aukeeksi
täältä meidän puolelta.
Kyllä se varmaan hyvältä näyttää, kunhan ottavat risutkin pois.
Ei me saada näistä mitään, sillä kaikki oksatkin ottavat talteen ja tekevät hakkeeksi ja vievät lämpölaitokselle.
Tällaista täällä tapahtuu.
Että heippa taas!