Kevät kukista saamme iloa tähän sairastaavaan maailmaan

Nyt on Korona levinnyt tänne Boråsiinkin. 

Sairaalaan ei pääse vierailemaan ollenkaan.

Lähi-lääkäriasemille ei pääse vaikka on sairas. Sanovat vain että ota kuumelääkettä ja jos oikein pahaksi menee niin sitten soita.

Minulla on ollut nuhaa kuukauden verran ja sekä kipeenä.

kuumetta oli alussa pari päivää sitten viikkoa väliä ja kuume nousi taas. Nyt on ollut 13 päivää kuumetta. Aamusta vähemmän ja iltapäivällä nousee vähän päälle 38.  Perjantaina oli tarkoitus soittaa lääkäriasemalle, mutta kun ei koko päivänä ollut kuumetta niin luulin  että parannun. Illasta sitten taas nousi kuume.

Huomenna soitan kyllä.

Olen kävellyt pihalla pikaisesti ihailemassa kukkia. Täällä on ollut kaksi niin kaunista aurinkoista päivää.

Otin eilen näitä kuvia pihalta.

Me 70+ v. ollaan nyt muutenkin karensissa.
Kaikki toiminta seurakunnassa on peruttu.

Ihmiset hamstrasivat hulluna ruokaa ja vessapaperia. niin että hyllyt loisti tyhjyyttä. Hih. 

Lapset kielsivät meitä menemästä mihinkään.
Suloseni kuitenkin kävi itse aamusta kaupassa.
Nyt on pyhä ja Sulo meni kirkkoon. Omalla autolla menee ja kirkossa on vain vähän ihmisiä.
kun pesee hyvin kädet sieltä tullessa ja tuulettaa vaatteet niin ei luusisi tarttuvan.

                 Kristittyjen yhteinen rukouspäivä on su 22.3. Klo 12-13, koronaviirusta vastaan

Rukousaiheet:
1. Viruksen leviämistä vastaan
2. Sairastuneiden parantumisen puolesta
3. Rauhaa niille perheille, joiden lähiomainen on kuollut
4. Maailman talouden parantumisen puolesta
5. Hallitukselle ja päättäjille viisautta, että tekisivät oikeita päätöksiä 

Maailmassa ei ole ikinä ollut kristittyjen yhteistä rukouspäivää - uhkaa vastaan joka vaikuttaa koko maailmaan.
Jakakaa jotta jokainen tietäisi tästä.
Peitetään maailma rukouksella!

Jotain positiivistäkin on tuonnut tuo viirus. Ihmiset auttavat toisiaan ja Jumalaan turvaudutaan.

Susanne on nyt saanut 5 päivää uuden satsin solumyrkkyä ja huomenna pääsee ehkä pariksi päiväksi kotia. On vaan oltava varovainen kun tuo Koronkin leviää kuin rutto.

On niin mukava kun saadaan messigerissä nähdä häntä ja jutella.
Pari kertaa päivässä ollaan yhteydessä.
Näin se elämä jatkuu syövästä ja koronasta huolimatta.

Ei muuta kuin pestään käsiä ja vältetään ihmisten fyysistä kontaktia. Soitellaan toisillemme ja pidetään sillai yhteyttä.
Siunaus terveisin Sylvi

Susannen taistelu jatkuu. Nyt Kerron Mä Sulle Lapseni

 3,5 viikon sairaala olon jälkeen pääsi Susanne kotia muutamaksi päiväksi.

Itku pääsi ilosta kun meille soitti kotiin pääsystä.

 Oli ilon aikaa kun sai katsoa miehensä mieli ruuan laittoa. 

 Susanne lepäsi kotona ja kävi joka päivä lenkillä

Sai Susanne nauttia keväästä.

Ja taas talvesta.

Meillä on nytkin lunta.

Susannen Tyttärensä tytön 8v syntymäpäiville ei mormor kuitenkaan saanut mennä kun oli kielletty tapaamasta ketään tartunnan takia.   

Ikkunan takaa kävi onnittelemassa Reilyä.
Kyllä lapset olivat iloisia mun näkivät Mormorin.

 Reily kuitenkin käväisi mormorin luona. Halusi näyttää ystävälleen minkalainen pää  mummollaa  on. Oli puhe että mummo tulee ulos ja lapset seisova kauempaa. Mutta yhtäkkiä Reily juoksi mummon kaulaan. Ei kerennyt Mormor estämään.

Reily on nyt jo 8 vuotia. Miten pian tuo aika vierii.

Pikkusisko  Loviisa.

 Stella siskolle myös maistuu kakku

Teddy pikku-veli .

Susannen toisen tyttären poika William nauttii kakusta.Oli vähän harmillinen syntymäpäivä kun
en päässyt minäkään syntymäpäiville kun sain uudestaan kuumeen.

Tänään sitten lähti taas  Susanne sairaalan, hoitoja saamaan.

Vierailla siellä ei saa Korona viiruksen takia.

Enkeleitä sinne Susannen sängyn viereen.
Turvataan Taivaan Isään että parntaa Susannen, kun antaa viisaita lääkäreitä 

Ps 91 Joka korkeimman suolassa istuu....

Nyt kerron mä sulle lapseni miten toimivi Taivahan enkeli....
Kun äidillä lapsi on sairaana......

Toivossa eletään.

Tyttäremme taistelu verisyöpää vastaan.

Näin se elä hetkessä muuttuu.

Tyttäremme oli kuumeessa 2 viikkoa. Kävi lääkärikeskuksessa ja  siellä sanottiin että on keuhkokuume ja sai antibioottia.

Eipä se ottanut pois kuumetta niin meni akuttiin ja ottivat hänet heti sairaalaan sisälle.

Seuraavana päivänä ottivat kokeita ja totesivat että on verisyöpä.
Pelkkä sana syöpä kauhistuttaa.
  Voi ei!!!
Mitä nyt????
Laitoin Rukous-ketjun kiertämään.
Itkin koko yön  ja rukoilin.  Vaikka ajattelin ettei se itku auta, ja että olemme Jumalan käsissä ja hän on luvannut auttaa kun rukoilemme.  Tapahtukoon hänen tahtonsa.
Niin kuitenkin kyyneleet väkisin valuivat.
Hänen lapsia lohdutin ja sanoin että äidillä on iso ystäväpiiri ja he kaikki rukoilevat äitinne puolesta. Kyllä hän selviää vaikka taistelua se on.
Helpotti kun kävimme hän katsomassa ja hän näytti ainakin ottavan tiedon rauhallisesti. 

Kuumetta varten sai lääkettä ja ottivat luuydin kokeen ja sitten alkoivat antaa solumyrkkyä sekä muuta lääkettä.
Sai jostakin lääkkeestä ihosairautta silmän päälle,  kovaan ja hiusten pohjalle.
Kortisoni on kuitenkin vähän parantanut silmän päältä.
 Minäkin sairastuin flunssaan enkä ole nyt  päässyt häntä tapaamaan.
 Onneksi hänen rakkaansa on siellä häntä tukemassa.
Ensimmäisen viikon koko päivän ja nyt heti töistä päästyään.

 Hän on ollut eristettynä, sillä vastustus kyky on minimillaan.
 Messingerin kautta olen minäkin häneen  näkö yhteydessä joka päivä.
Susannella oli paksut hiukset, mutta nyt ne pikkuhiljaa putoilee.

Nyt saa lepäillä ja taistella 4 viikkoa sairaalassa. Siinä veljensä tuoma pehmolelu kainalossa.

Otsa-tukkaa vielä jäljellä.

Nyt on hiukset ajettu kaikki pois.

On kallis aarre omistaa mies joka jaksaa olla vierellä ja kannustaa.

Nyt jaksaa Susanne  jo vähän lukeakin.
 Alussa tyttärensä veivät hänelle äänikirjoja joita kuunteli.

Jumalaan luotamme ja uskomme että hän on kuullut ne monet, monet  rukoukset ja parantaa.

Tämä pysäyttää ajattelemaan mikä tässä maailmassa on tärkeintä.
Ja minne olemme matkalla.
Olemmeko valmiita ?