Tyttäremme Susanne tuli aamusta aikaisin Rebecka tyttönsä kanssa, ja tietysti Lillenkoira.
Syötyämme aamiaisen halusivat lähteä järvelle.
jonne on 4-5km matkaa.
Yritin kyllä selvittää että tie sinne on liukas ja
loppumatkalla paksulti lunta.
Toissapäivänä kävelimme sinne Suloseni kanssa,
mutta emme päässeet ihan järvelle, kun voimat loppui,
eikä yhtään jäkiä.
Eivät antaneet periksi sanoivat kyllä nyt on sulanut ja kyllä me....
No mennään, ja niin mentiin.
Tässä sitten liukastelevat.
Lumitiellä toinen jalka upposi niin miten kävi Susannelle.
Tämä olikin vähän matkaa helpompaa
Toissapäiväiset jäljet eivät ollenkaan kannattaneet.
Kengistä saivat tyhjentää lunta välillä.
Meillä oli Suloseni kanssa varrelliset saappaat,
niin ei päässyt lunta niihin.
Susanne kaatuu ja Rebecka passarpå tyhentää lunta.
Tällaista polskuttamista riitti ja suosiolla sitten,
myöntyivät jättämään järven väliin.
Tähti loisti kannon päällä ja näytti että tännepäin.
Susannen ja Rebeckan kengät ja sukat olivat likomärät.
Hevostyttö kun on niin täytyyhän hevosia tervehtiä.
 |
| Rebekalla oli mittari mukana ja se näytti 6,11km. Kyllä elvakahvi maistu tämän lenkin jäkeen. Entäs sitten? Rebecca kääriytyi viltin alle sänkyymme, ja Susanne lepotuoliin kirjaan uppoutuneena. Minä pyörittelemään ruislepiä ja Suloseni valmitautui ruuanlaittoon. Vähän ajan kuluttua. Suloseni tuli yläkertaan kutsumaan meitä syömään, niin sekä Rebecka että Susanne olivat täydessä unessa. No mitäs minä tein? tietysti lukemassa teidän mukavia blogeja.. Suloseni ruoka teki kauppansa. Mukavasti tämä päivä pyörähti rakkaitten parissa. ♥(Kiitokset Susannelle ja Rebekalle ja tietysti Lillenille)♥Tääs ollaan kahdestaan.Ollaan saunottu ja ei muuta kuin odottamaan nukkumattia. Hyvää yötä Jeesus myötä.! |
