Sportlov- Hiihtoloma 2.

Aamulla heräsimme aikaisin.

Lunta oli satanut.

Syötyämme aamiaisen pakkasimme reppuun eväät.  

Pyssyt selkään ja metsästämään.

Ja näin laulaen>

"Metsän poika tahdon olla, 

sankar jylhän kuusiston.

Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön.

On vielä vähän hämärää ja sumuista.

Mennään tuonne päin, siellä näyttää olevan jälkiä.

Traktoritietä pitkin suolle päin.
Ei näy jälkiä.

Jään päällä oli joku liukastellut.

Tuolla näkyy niinkuin olisi joku liikkunut.
Pojat tähtäävät.

Pojat ampuivat. Johonkin osui.

Sehän oli vain puu. Tulipa isot reiät puuhun.

Jatketaan matkaa suon reunalle.
Ei yhtään karhua tullut vielä vastaan.
Kauriin jälkiä kyllä oli.

Pojat kuulivat jotain rapinaa. Olimme hiljaa. Sanoin että tuolla suolla voi olla montakin eläintä, mutta ne ovat ihan paikallaan ettemme niitä huomaa. Siinä samassa kun pysähdyimme, lähti jänis ihan melkein vierestä juoksemaan.
Samuel ampui ja sanoi osuneensa.
Anton sanoi ettei voi jänistä ampua, kun oli niin söpö.

Näimme tämän jo kaukaa ja ihmettelimme mikä mahtaa olla.
Kuka olikaan tuonnut tällaisen putken metsätielle?

Täältähän on hyvä tähdätä.

Sitten menimme ihan suonreunalle.
Ja pojat tähtäsivät ja mitä kummaa kolme kaurista juoksi toiselle puolelle suota.

Otin kuvaa mutta kerkesivät juokemaan niin kauas ettei tästä erotu.

Pojat olivat onnessaan kun olimme jo nähneet 3. kaurista ja yhden jäniksen.
Hirven jälkiä oli mutta itse hirvi ei tullut näkyviin.
No kohta jatketaan matkaa.
Minne siitä huomenna.
Björnen sover
Heippa.