Arre Kiveisen kirjoittama runo.

LUOJAN LUOMA LUONNON LAPSI

   Runo Sylville 23. 2. 2012

            Säv.  SK  350

Kuinka onnellista onkaan

olla lapsi Jumalan!
Hänen kädestänsä saada

siunauksen runsaimman.

Kuvakseen on Herra luonut                 

täällä meistä jokaisen,

lahjat runsaat meille suonut,

se on aihe kiitoksen  

Lapsuuskodissaan jo varhain

myöskin Sylvi kuuli sen:

Sulla ystävä on parhain,

olet oma Jeesuksen.

Pitkän matkan Sylvi kulki

Inkeristä Boråsiin,

mutta aina tuoden julki:

Tyydyn Isän antimiin.

Sulon kanssa yhtä matkaa

Sylvi  täällä käydä saa.

Onnellista sitä jatkaa,

toisiaan kun rakastaa.

Lapset, sekä lastenlapset

ilon suuren aina suo.         

Ystävänsä, harmaahapset

muistaa, käyden heitä luo.        

Iloiten ja kiitosmielin

Sylvi elontietään käy.

Laulu kaikuu kirkkain kielin,

kun ei murhepilvet näy.

Joskin murhe yllättäisi, 

aurinko ei loistaisi,

silloinkaan et yksin jäisi,

Jeesus murheet poistaisi.

Tuhansina timantteina

hohtaa hanget helmikuun

tuhannesti kirkkaampana

loistaa armo ristinpuun.

Tätä sanaa tahtoo Sylvi

viedä kautta radion,

monet sydänpellot  kylvisanomalla sovinnon.

Luojan luoma luonnon lapsi

laula lailla lintujen!

Laula lunastajastasi

lupauksiin luottaen:

Lakkaamatta lapselleni

lahjojani luovutan, 

lempeästi lohdutellen,   

laupiaasti lääkiten.

Aarre Kiveinen