Seuraavaksi Reino-veljen luokse.

Seuraavana päivänä menimme käymään Kalliolle.

Täältä muutin ruotsiin.

Äitini ja isoveljeni  kuoltua pikkuveljeni 

Reino muutti tänne  asuumaan.

Hän on pitänyt kunnossa tätä taloa.

Rakentanut pienen grillituvan.
Tässä on kiva istuskella kauniina kesäpäivänä, niinkuin nyt on.
Täällä ollaan aina isolla porukalla, niinkuin ennen vanhaan kun vielä äitini eli.

Nuoria oltiin kun täällä asuttiin ja
paljon nuoruusmuistoja on täältä.
Nyt ollaan jo mummoja niinkuin Ritva-siskoni tässä,
lapsenlapsi sylissä.

Kukkia on Reinokin tänne istuttanut.

Sireenipensaat ja liljat niiden välissä olivat jo silloin.

Reino on rakentanut koiralleen hienon kopin.
Siellä se Nasu katselee.

Lähdimme siskokset katselemaan alas pumpulle.
Talo on siis korkealla kalliolla, siis tuolla ylhäällä.

Täällä on paljon muistoja.
Kun olimme surullisia, tai jostakin vihaisia,
 niin tänne kallion kupseen tulimme istumaan.

Suloseni lähti kameramieheksi meidän mukaan.

Mitä täältä etsitään?

No mansikoita oli paljon kuten silloin ennen.
Ne maistuivat yhtä hyvälle nytkin.

Välillä piti pysähtyä  kertoilemaan entisiä.
Nauratti moni asia, mitä nuoruudessamme teimme.
(Sateensuoja on minulla aurinko suojana, sillä aurinko on niin polttava ja ihoni en kestä sitä.)

Nyt tulimme alas joelle jossa lapsena uimme.
 Tämä on Kymijokea.
Vanha pumppu oli ollut täällä ennen meidän täällä asumista
 ja siksi tätä rantaa sanotaan pumpunrannaksi.

Toisella puolella jokea näkyy metsolan vesitorni.
Tästä menimme uimaan.
 Oli mukava uida laineissa kun
vene meni ohi.

Sitten kävelimme latsille. Ovat tehneet tien tänne päähän.
Ennen ei ollut kuin märkää, vanhoja lautoja ja niiden päälle kasvanutta koivikkoa, sillä täällä on joskus aikoinaan ollut lautatarha.

Sunilan tehdas näkyy täältä päästä.
Se kyllä näkyy tuolta kotimökistäkin kallion päältä.

Kotka on nyt ihan lähellä, vain kanava erottaa sen,
 sillä Hietasen saari on yhdistetty Kotkaan.

Suloseni kuunteli meitä sisarukia sujuvasti kun muistelimme entisiä.

Nyt on taas palattava takaisin mäelle.
Kauniita kalliokasveja kasvoi matkan varrella.
Kova oli nousu takaisin ja läpöä riitti täksikin päiväksi.

Nyt on jätettävä kotimökki ja lähdettävä jatkamaan eteenpäin.
Pikku-siskolle mennään seuraavaksi.
Hei vaan! sanotaan Reinolle.
Nähdään vielä Orvokilla,
 ennenkun lähdetään takaisin ruotsiin.


Teille blogiystäville toivotan mukavaa torstaita!