Jökåtta.

Meillä on tapana joka Helatorstai-aamuna 

mennä kuuntelemaan käkeä.

Siitä asti kun omat lapsemme olivat pieniä

olemme tehneet niin. Perhe on vaan lisääntynyt.

Joka vuosi valitsemme jonkun mielenkiintoisen paikan.

Niinpä lähdimme aamulla. Haimme Samuelin ja Antonin. Heidän äitinsä oli töissä ja pojallemme annoimme lepopäivän.
 Tässä pienin 2 kk. ikäinen mukaanlähtijä.

Ajoimme Vengamosseen.
Lillen on tietysti mukana.

Vettä rupesi satamaan, niin piti laittaa sadehousut.
Lämpöä ei ollut paljoakaan.

Tuolla on näköala torni. Sinne mennään.

Mikäs tuolla lentää?
Kanadahanhihan se.

Tämä on siis suota, ja linnuille suotuisa paikka.

Hyvät näköalat tornista. Hanhipari siellä kukkien päällä.

Lillen katselee suolle yhtä kiinnostuneina kuin me toisetkin.

Tuolla tulee kaksi joutsenta ja ne suuntaa hanhia kohti.

Kiinnostuneena katsomme mitä nyt tapahtuu.

Joutsenet näyttävät olevan vihaisia ja pitävät kovaa ääntä.

Uivat hanhien perään.

Ja ytäkkiä hyökkäsi hanhia kohti.
Aika röyhkeitä joutsenia.

Hanhet lensivät kiireesti pois. Kerkesiköhän puraista sitä. Kova ääni lähti.

Onneksi pääsivät lentoon.

Olipa ilkeitä joutsenia tuumaa Samuel.
Lapset katsoivat kiinnostuneina tätä tapahtumaa.

Samuel olisi halunnut mennä veteen mutta saimme varoittaa että suohon voi upota.

Kuusessa oli kukkia.

Ajoimme toiselle puolelle suota siellä  on tehty kävelyreitti.

Vettä satoi mutta eipä haittaa

Anton tykkää taluttaa Lilleniä.

Vai olikohan että Lillen taluttaa antonia.

Suo on kyllä niin kaunista. Niittyvilla kukkii.

Tuonne ovat rakentaneet sillan avoveden  yli.
Kohta menemme sen yli.

Käymme ensin näkötornissa.

Siellä ovat jo. En kerkiä perään kun ovat niin nopeita.
Älkää vaan tippuko.

Nyt kuuluu käen kukunta sillan takaa.
Kauan kukkuu. Välillä on hiljaa ja nyt kuuluu jo lähempää.

Tornin reunassa on kyltti jossa lukee
Luonnonsuojelualue. Vängan Suo.

Tuossa on vanha silta.

Kyllä on niin kaunista. Olemme nyt sillalla.
Lillen on niin kiinnostuneena mukana katselemassa suolle. 

Mitä kasvia tämä on mikä kasvaa suolla.

Menemme sillan yli.

Pitkospuita kävelimme ja täällä on myös  pöytä. Otamme eväät esille. Kyllä maistuu hyvälle  luonnossa.
Istumaan emme kuitenkaan rupea on senverran märkää ja kylmää. Jotku vaan ei palele vaikka on vain  sortsit päällä.

Samueli syö ruisleipää ja  kyllä maistuu.

Niin maistuu myös Antonillekin ja tietysti Sulosellenikin.

Pitäähän sitä vähän pelleilläkin.

Lasten kanssa ei koskaan tule ikävä.
Aina meillä on hauskaa.

Taas lähdettiin jatkamaan matkaa.

Onpa täällä käki saanut oman  istumalaudan, niinhän tuossa lukee. 

Tämä pönttö on sorsa Liamin.

Näkyi olevan lintukylä ja  kaikilla pöntöillä omistajat. Ymmärtääköhän linnutkin lukea. Jospa vaikka postinkantaja käy jakamassa postia, niin täytyy olla nimi. Hih..

Kivasti täällä pääsee vaunulla kulkemaan.

Nyt loppui pitkospuut. Lillen taas kuljettaa Antonia. kerkiääköhän perässä.

Rebecka ja Samuel nauravat kippurassa, mikä näky kun Anton yritti juosta Lillenin kanssa ja Lillen karkasi.

No mitäs karhuja tuolla metsässä juoksee?

Tuolla on isomman linnun pönttö.

Karhunpesäkö tässä on?

 Mitäs nyt kun portti on kiinni. Me jäädään tänne metsään. No saihan Kai pyykkinappulat pois ja portin auki niin mekin päästiin ulos.

Tuolla sitä käytiin. Mennäänkö uudestaan?

Pellolla kasvoi paljon  kylmämkukkia.

Mennään katsomaan Vängan kirkkoa.
Mutta meidänhän piti grillata makkaroita?Grillataan ne Susannen ja Kain luona.

 Stephanie on nukkunut koko matkan.
Meidän pitää kotona kertoa hänelle mitä kaikkea näimme.
Ensi vuonna sitten hänkin juokee itse mukana.

Sisälle kirkkoon emme päässeet.
 Kävelimme hautausmaan läpi takapihalle.
Täälläpä kasvaa  kovasti kylmänkukkia.

Ojan varressa kasvaa käenkaali, eipä ihme jos käki kukkukin, kun näin paljon on kaalia sille.

Onpas kaunis ovi kirkon varastossa.

Tulimme Borgstenaan ja Susannen ja Kai luona oli takkatulen äärellä lämmintä.
Grillattiin makkarat pihalla ja syötiin sisällä lämpimässä.
Kylläpä rupesikin syönnin jäkeen väsyttämään.

Nyt on pojat viety kotia ja varmasti jo nukkuvat.
Hyvin jaksoivat kävellä pitkän lenkin.
 Hauskaa meillä kaikilla oli.
Ja kuulimme käen kukkuvan pitkään ja moneen kertaan.
 ♥
Nyt menemme itsekin lepäämään, sillä huomenna on markkinapäivä ja me menemme jo klo. 7 paistamaan munkkeja.

Viimevuonna kävimme tuolla.> paina.> Gökotta, Ramhulta fallet.<
Viihtyisää viikonloppua kaikille!