maanantai 31. lokakuuta 2011

Suolla ilman tuloksia.

Viiminen päivä lokakuuta.
Ilma on epätavallisen lämmintä, +11c.
Lähdimme suolle katsomaan jos löytäisimme karpaloita.

Suloseni  etsii, etsii ja etsii.

Eipä karpaloita löytynyt kuin maistiaiseksi, vaikka kuinka etsimme.

Jotain muuta löytyi,  hirven sisäelimet.
Tähän olivat hirven ampuneet, onneksi emme silloin olleet täällä.

Sitten kävelimme kuivemmalle alueelle, kalliolle etsimään jäkälää, ja löysimmekin. Löytyipä vielä kanttarelliäkin.

Kun näin tämän kiven niin huusin Suloselleni että, täällä on kivi jonka tahdon kotia.

Vaan eipä ruvennut suloseni kiveä kantamaan. hih.

Kävelimme takaisin kotiapäin.
Pussissa kanttarelliä ja toisessa jäkälää.

Täällä oli paljon puita kaadettu jo viime syksynä.
 Kysyimme uudelta maan  omistajalta jo kesällä että saataisko me karsia niitä, mutta hän sanoi itse ottavansa ne.
Nyt on syksy eikä puita ole vieläkään otettu, vaan sinne mätänevät.
Toiset maan omistajat ovat olleet iloisia kun olemme heidän metsää puhdistaneet.
 Kaksi metsuria oli taas harventamassa viereisessä metsässä-
ja kaasivat tosi paksuja koivuja.  Juttelimme heidän kanssaan ja hekin olivat sitä mieltä että olisi hyvä jos antaisi meidän ottaa paksut puut, eikä jättää tänne.  
Suloseni jutellessa miesten kanssa minä menin ja kuvailin satumetsän eläimiä.
Mitäs tässä näet?

Oi onpa iso kita. Kenetköhän on  juuri nielaissut. 

Tässä toinen puhdistaa nuolemalla, toisen kaulaa. 
Onpahan isopäinen  lintu, nokka vain puuttuu.

Mikäköhän tämäkin hirviö on. Isot silmät, ihan rupesi  pelottamaan.
Nämä olisin halunnut myös kotipihalle,
mutta eipä Suloseni jaksaisi niitä kantaa.
Jotenka jätin ne metsään.§§
Huomenna ollaan sitten  marraskuussa.
Moikka!

13 kommenttia:

Jaana Kristiina kirjoitti...

Synttäri onnea tyttärellesi=)Synttärijuhlat onkin aina kivoja,Niin vaikka niitä vuosia tulee lisää.

Ihana kivi.Kelpaisi kyllä minullekkin.Ja taiteilijan silmää taitaa sinullakin Sylvi olla,kun näet puunkarahkoissa vaikka mitä otuksia=)

Mukavaa marraskuun ensimmäistä ja uutta viikkoa=)

Sussi kirjoitti...

Kiva satumetsä!

Mutta kurjaa, kuinka toiset kaatavat puita ja jättävät ne sitten vain mätänemään. Aivan turhaa luonnon haaskausta.

Sirpa kirjoitti...

Sammaloitunut kivi olisi hieno pihalla.
Kivasti löysit erilaisia eläinhahmoja,
ehkä olivat hieman liian isoja kannettavaksi kotiin.

Mukavia marraskuisia päiviä teille!!

ritva kirjoitti...

Mukavia eläin hahmoja läysit,vai ei karpaloita löytynyt.Mukavaa tiistaipäivää<3

eila kirjoitti...

Hei Sylvi.
Mahtavia kuvia luonnosta.
Vai ei se Sulo kantanut sinulle tuota kaunista kiveä. :)
Harmi, kun ette saaneet karpaloita. Mutta muutenhan metsäretkenne olikin onnistunut hyvin.
Halaukset teille. <3

Mayo kirjoitti...

Näyttää samalta kiveltä, jossa seitsemän veljestä oli sonneja paossa : )

AAMU kirjoitti...

Onpas kummallisia luonnon kantoja. Taisin jonkun itsekin kuvata. Oli ihan kuin laivasta pudonnneen ankkurin näköinen, keskellä metsää.

sylvi kirjoitti...

Pitsienkeli, kiitos!♥
Luonto on lähellä sydäntäni.
Kiitos samoin sinulle:)


Sussi, kiitos!♥
Niin , ei anneta toiselle, se on varmaan sitä " Svenska avundsjuka" :))



Sirpa, niin olisin halunnut tuon kiven:)
Oli liian vaikea kuljetettavaksi.;)
Kiitos♥, samoin sinne teille mukavavia marraskuisia päiviä.



ritva, kiitos! ♥
Ei löytynyt karpaloita, ei.
Kiitos samoin.



Eilaseni, niin kyllä olisin halunut ne kaikki kotia, mutta kun ei suostunut kantamaan, tai ei jaksanut, olivat liian isoja.
Paljon raitista ilmaa ja silmäruokaa saimme,
Kiitos, halaukset myös sinne teille!♥


Mayo,♥ niinpä näyttää, nyt huomaan minäkin.
Aikamoinen elämys veljeksillä siellä kivellä.

Hallatar kirjoitti...

Tuli sitten kuitenkin jonkinlaista saalista, vaikka et ihanaa sammalkiveä sanutkaan... ;D

SinikkaHelena kirjoitti...

Oi, voi, monenlaistahan metsäretkellänne löytyi.
Joskus karpalot sammalenkin sisässä, suurimmat ennenkaikkea.
Jopahan minäkin sammalpeitteisen kiven olisin pihamaalle himoinnut ja nuo kantoluomukset ihania taideteoksia.
Harmi vain että minultakin silleen voimat huvenneet etteiitsestä kantajaksi ja ukkokulta ei oikein ymmärrä metsän taidetta, ainakaan pihamaalle tuotavaksi.
Mieluisia marraskuun päiviä sinulle ja Sulosellesi!

Tarina kirjoitti...

Onnittelut tyttärelle!
Upeita mielikuvituksen liikkelle laittavia konkeloita löysitte metsäretkeltä, vaikka niitä karpaloita ei löytynytkään.
Konkeloita ja kiviä voi käydä toisenkin kerran katsomassa metsässä.
Iloista päivää!

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Kaunista.

sylvi kirjoitti...

Kiitos teille kaikilla kivoista kommenteistanne ja mukavaa torstaita