perjantai 28. tammikuuta 2011

Muistutus ettemme elä maanpäällä ikuisesti

Naapurin rouvan äiti sai pitkän sairauden
 jälkeen, kutsun Taivaan kotiin,
Tänään on hautajaiset.
Kohta Suloseni, naapurin pyynnöstä 

käy nostamassa lipun ylös,
niinkuin on tapana, 
kun on laskettu hautaan, 
niin sitten lippu nostetaan ylös.
Päivä on harmaa niinkuin on läheisten mielet,
vaikka jo toivoivat hänen pääsevän kivuista.

Lämmin osanottomme , Teille naapurit.

SK. 491.


1. Kerran kauneimmin
  laulu riemuisin 
 soi kuin vetten pauhu aivan. 
Laulun kuulla saan, 
 pois kun päältä maan 
 saavun kirkkauteen taivaan.
Luona Karitsan ja valtaistuimen 
taivaan kultakanteleita soittelen, 
 silloin kauneimmin 
 laulu riemuisin 
 soi kuin vetten pauhu aivan.

4. Myrskyt maailman 
 kerran unohdan 
 Jeesustani katsellessa, 
 helmiporttien / maahan riemujen 
 minullekin auetessa. 
 Haavoihinsa pyhiin nukuttuani 
 saan mä voiton kruunun herätessäni.
 Myrskyt maailman  kerran unohdan 
 Jeesustani katsellessa.
>>>


Eläkäämme lähimmäisiämme tukien!


4 kommenttia:

ritva kirjoitti...

Kyllä se on aina raskasta kun lähimmäinen lähtee, vaikka toivoisikin että pääsisi jo pois kärsimyksistä,osan ottomme naapurillene.

seijastiina kirjoitti...

Kyllä se on raskasta ja se pysäyttää meidät.
Osanottoni myös minulta sinne ja halausten kera Sylvi ♥

sylvi kirjoitti...

ritva, aina se eroaminen on todella raskasta.
Kiitos ritva♥


seijastiina, näin on.
emme elä ainiaasti täällä.
Kiitos seijastiina♥

Kirsti kirjoitti...

Perheenjäsenen poimeno on surullista!
SK. 491:ssä on kauniit sanat.

Osaanotto naapureillenne!
Siunauksin:Kirsti