maanantai 29. huhtikuuta 2013

Arre Kiveisen kirjoittama runo.


LUOJAN LUOMA LUONNON LAPSI

   Runo Sylville 23. 2. 2012

            Säv.  SK  350

Kuinka onnellista onkaan
olla lapsi Jumalan!
Hänen kädestänsä saada
siunauksen runsaimman.
Kuvakseen on Herra luonut                 
täällä meistä jokaisen,
lahjat runsaat meille suonut,
se on aihe kiitoksen  
Lapsuuskodissaan jo varhain
myöskin Sylvi kuuli sen:
Sulla ystävä on parhain,
olet oma Jeesuksen.
Pitkän matkan Sylvi kulki
Inkeristä Boråsiin,
mutta aina tuoden julki:
Tyydyn Isän antimiin.

Sulon kanssa yhtä matkaa
Sylvi  täällä käydä saa.
Onnellista sitä jatkaa,
toisiaan kun rakastaa.
Lapset, sekä lastenlapset
ilon suuren aina suo.         
Ystävänsä, harmaahapset
muistaa, käyden heitä luo.        


Iloiten ja kiitosmielin
Sylvi elontietään käy.
Laulu kaikuu kirkkain kielin,
kun ei murhepilvet näy.
Joskin murhe yllättäisi, 
aurinko ei loistaisi,
silloinkaan et yksin jäisi,
Jeesus murheet poistaisi.


Tuhansina timantteina
hohtaa hanget helmikuun

tuhannesti kirkkaampana

loistaa armo ristinpuun.
Tätä sanaa tahtoo Sylvi
viedä kautta radion,
monet sydänpellot  kylvisanomalla sovinnon.

Luojan luoma luonnon lapsi
laula lailla lintujen!
Laula lunastajastasi
lupauksiin luottaen:
Lakkaamatta lapselleni
lahjojani luovutan, 
lempeästi lohdutellen,   
laupiaasti lääkiten.

Aarre Kiveinen


10 kommenttia:

PiipeA kirjoitti...

Onapa kaunis ja koskettava runo! Oli varmaan ihanaa saada tuollainen itselle omistettu runo.

ritva kirjoitti...

Kaunis runo ♥♥

Tuula kirjoitti...

Kaunista ♥

RUUTUOVEN TAKAA kirjoitti...

Oi miten kaunis runo<3!

Sarppu kirjoitti...

Ihana postaus ja niin kaunis runo :)

Irma kirjoitti...

Kyllä on kaunis runo :)

mummeli kirjoitti...

Ei voi ihminen kauniinpaa tunnustusta saada!
Iloista vappua.

Sussi kirjoitti...

kaunis runo!

A kirjoitti...

Ihana runo, kiitos Sylvi!
Oikein hyvää Vappua ja Vapun aattoa.<33333

sylvi kirjoitti...

Kiitos ihanat ystävät kommenteistanne. ♥ ♥