sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Päivä 2. 9/4 tistai. Keskitysleirille.

Lähtö Kasselista, Kello 8.45. Kohti Dachauta, vanha keskitysleiri, jos keli suosii poikkeamme siellä. 

Ajetaan Nurnbergin kautta Dachauhun, joka on vähän Munchenin ulkopuolella.



Vettä ei satanut niin poikkesimme tänne.
Dachauhun keskitysleirille.

Kuvat saa nyt puhua puolestaan



Portista sisään jossa lukee " Työ tekee vapaaksi".

Kiertelimme leiriä.

Tässä päärakennus joka on nyt museona.
Siellä on paljon kuvia ja kaikkea mitä on jäljellä siitä ajasta.

Kuvia oli paljon. Tämäkin kuva kertoo mitä on ollut.
Myös videota oli.

Keskitysleiri pienois koossa.


Portti jossa vartijat istuivat. 
 Aukio ja toisessa päässä asuinparakit.

Mennään parakin sisälle jossa vangit asuivat. 
Ei ollut paljon tilaa sängyssä, pitkä rivi ja kerroksittain.
 Piti ihan välillä pysähtyä.

Tässä pesupaikka monelle sadalle

vessat, kaikki yhdessä.

Päärakennuksen edessä monumentti.

Paljon kauheeta olisi näillä puilla kerrottaa jos vain osaisivat puhua. 
Muistoksi tehty Kappeli edessä.
Tuossa vieressä on parakkien perustukset jäljellä.
Niitä oli 30. pitkää parakkia.
Kaksi oli säilytetty, missä juuri kävimme.

Kuka on tässä parakissa asunut jonka muistoksi on joku laittanut kukat.

Tässä kuva silloisista parakeista ja edellisissä kuvssa oleva käytävä ja puut.

Juutalaisten laittama muistokappeli.

Jonka yläpuolella luki Psalmi 9:21.
"Herra, syökse ne pelon valtaan!
Anna vihollisten tuntea, että he ovat vain ihmisiä!"

Tässä muistokappeli käytävän päässä.
Joen toisella puolella kauhun paikka.
Piikkilanka aita kummallakin puolella.

Krematoorio.

Tästä vietiin ihmiset sisälle jossa riisuivat vaatteet.
Ja heidän vaatteensa ripustettiin tangolle ja desinfioitiin ja myytiin.

siitä siirtyivät suihkuhuoneeseen. Niin ainakin luulivat. Katossa on suihkureikiä, mutta sieltä tulikin kaasua.
Tässä pienessa huoneessa seisoivat lähekkäin 60 henkeä.

Sitten seuraavaan huoneeseen kuskattiin ruumiit poltettavaksi.

Kamalaaaaaaaaa. Hirveetä.

Tuhkat levitettiin pelloille lanoiteeksi.



Tunnelma oli valtavan ahdistava. Oli aivan kuin olisi kuullut vankien kauhunhuudot ja aistinut savunhajun.Tuli ihan kauhean paha olo.



Kauheata. Paljon oli puhuttelevaa näkyä ja luettavaa täällä.

Vielä ruoskimispenkki ja luukeppi jäljellä siltä ajalta ja paljon muita todisteita että näin on tapahtunut.
Opimmeko me ihmiset koskaan? ??
 Täällä täytyy itse käydä katsomassa.



Täytyy hiljentyä ajattelemaan ja rukoilemaan ettei paha saisi valtaa meissä. Huokaus! 
 
Paljon oli turisteja täällä monesta maasta.

 Nyt olemme läheneet sieltä ja suuntaamme kohti Salzburgia.


 Tulo Salzburgiin 18.45, ja majoittuminen hotelliin Ganslhof.
Eipä tahtonut uni tulla. Eikä ihmekään.
Kiitos Taivaan Isä kun armahdat meitä syntisiä ihmisiä.


Näistä minun kuvistani saa vain pienen kuvan leiristä.


20 kommenttia:

Rauni kirjoitti...

Siis aivan kauheaa tämä kaikki!! Vaikea tai ihan mahdoton käsittää miten ihmiset voivat olla noin julmia? Olen tyttäreni kanssa halunnut sinne lähteä joskus, mutta ei vielä olla saatu sitä tehdyksi. Meneekö sinne jotain ryhmämatkoja vai kävittekö ihan ominpäin?

between kirjoitti...

Kävimme Dachaussa 90-luvun puolivälissä Euroopan automatkalla. Ihmisen käsittämätön julmuus veti meidät hiljaisiksi.

ritva kirjoitti...

Huh,huh,että tommoista on ollut.Hyviä kuvia olette ottaneet ♥♥

Sanna Uusitalo kirjoitti...

Kyllä pistää hiljaseksi kun kuvia katselee! Täytyy toivoa ettei enää uutta kertaa toistuisi.

Aili-mummo kirjoitti...

Ihmisen pahuus on käsittämättömän julmaa, se näkyy näistä kuvista. Minusta tuntuu etten voisi astua omilla jaloillani tälläiseen hirveään paikkaan!!!

Ihminen on pahempi kuin petoeläin...
;(((

JPK kirjoitti...

Todella pysäyttäviä kuvia. Varmasti ollut vaikeaa noiden kohteiden kuvaaminenkin. Kaameus välittyy kuvista todella hyvin. :( Kauhea paikka mutta silti hyvä että se on pystyssä muistuttamassa konkreettisesti ihmisen äärimmäisestä julmuudesta.

Irma kirjoitti...

On se niin hirveetä,ihmisen pahuus
että tuollaista pystyy tekemään.
Minusta tuntuu etten pystyisi sinne menemään katsomaan sitä paikkaa:)

sylvi kirjoitti...

Rauni me käytiin ihan ominpäin, mutta kyllä varmaan ryhmämatkojakin sinne menee.


between, niin veti hiljaiseksi..

ritva, niin uskomatonta, mutta totta.


Sanna Uusitalo. Toivotaan niin.


Aili-mummo, niinpä, mutta totuuteen täytyy katsoa. Sillä jotku sanovat että näin ei ole tapahtunut.

JPK, Meidän täytyy tunnustaa julmuutemme. Sillä tämä on totuus mikä silloin tapahtui. Oli paha olo mutta halusin ottaa kuvia että toisetkin näkevät totuuden. Jospa tästä oppisimme jotain.


Irma, vaikeeta se oli minullekin, mutta piti kestää nähdä totuus.

Kirsti kirjoitti...

Tuntuu käsittämättömältä miten tämmöiset tuhoamisleirit jatkoivat toimintaansa vuosia yhtäpäätä ja kun tämä ei edes ollut ainoa. Kävimme kesällä 2012 Latviassa tyälerillä, siellä ei tosin poltettu ihmisiä mutta tapettiin heti hyödyttömät. Lapsilta otettiin verta sotilaille eikä heille edes annettu ruokaa.Jos leirille oli tunkosta matkalla jo heidät saatettiin joukkohautaan. Minulla tuli siellä katsellessa myös paha olo miten vartijatkin jaksoivat tehdä työnsä sen kurjuuden kalmanhajun keskellä. Näitä leirejä oli lukematon määrä eri valtioissa voi sitä kärsimysten määrää.

Sussi kirjoitti...

Ihmisen kyky julmuuteen on käsittämätöntä.

sylvi kirjoitti...

Kirsti, Ihminen on julma kun antaa pahalle vallan.
Osaimmepa välttää pahhaa ja levittää vain rakkautta.
Jumala on rakkaus.


Sussi, niinpä, Kun paha saa vallan ihmisessä niin se teettää tämmöistä.
Kun annan pahalle pikkusormen niin se vie koko käden.

Kirsti kirjoitti...

Raskasta on ollut niille,jotka joutuivat sen kauheuden kärsimään.Olen lukenut jonkun kirjan natsivainoista, ja katsonut jonkun elokuvan. Järkyttävää se on ollut,
kuinka ihminen voi tehdä noin pahoin toiselle.
On hyvä että todisteita on maalmassa jälkipolville.

Leena kirjoitti...

Se on tosi kauheaa, melkein mahdotonta ajatellakaan. Kävin kymmenen vuotta sitten Auschwitzissa, se oli myös aivan hirveää katseltavaa. Mutta pitäisi kaikkien joilla vain on mahdollisuutta käydä jossakin katsomassa näitä hirvitekoja niin ehkä tulevaisuudessa se ei pääse niin pitkälle.

sylvi kirjoitti...

Kirsti, näin on.
Ihan kamalaa. Rukoillaan ettei enään tuollaista tapahdu.


Leena, niin varmasti koit samalla tavalla kuin minä. Hirveää.
Kunhan ihminen oppisi jotain näistä jäkeen jääneistä aineistosta ja kuvista ettei antaisi pahalle valtaa.

Myrsky kirjoitti...

Ei kykene ymmärtämään. Aivan taatusti järkyttävä käynti, minutkin tämä postaus pysäytti. Hyvä, että tämä kokonaisuus on jätetty jälkipolville nähtäväksi. Jospa jotain tulevaisuudessa osaisimme tehdä paremmin. Epäilen kuitenkin...

Sarppu kirjoitti...

Ihminen onihmiselle peto, voin kuvitella miten on tullut noita katsellessa paha olo ja paljon ajatuksia. Miten se kaikki on voinutkaan tapahtua? Ja mitä valtavia kärsimyksiä ihmisillä on ollut. Ehkä olisi hyvä, että useammatkin ihmiset kävisivät tutustumassa.

sylvi kirjoitti...

Myrsky, näin on ihminen paha.
Me emme saa antaa valtaa paholaiselle niinkuin raamarussa sanotaan, Jos me annamme sille pikkusormen niin se vie koko käden.
Jeesu kuoli puolestamme ja hänen kauttaan saamme anteeksi pahattekomme ja pyytää häntä avuksi kun paha viekottelee.

riitanpuutarha kirjoitti...

Kävimme kolme vuotta sitten Krakovassa ja sieltä Auschwitzin keskitysleirillä sekä Birkenaussa. Ne muistot eivät tosiaan koskaan katoa mielestä. Opas kertoi, että miltei kaikilla Krakovalaisilla oli joku tuttu tai sukulainen, joka koki kohtalonsa noissa hirveissä paikoissa. Olemme olleet myös Amsterdamissa, jossa on Anne Frankin kotitalo salakäytävineen museona. Nuo asiat puhuttelevat kävijäänsä pitkään.

sylvi kirjoitti...

Riitanpuutarha, niin uskon että ei nämä käynnit mielesta kovin pian haihdu.

sylvi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.