Kesä tuli, Teddy 10kk. Kuume poissa.

Täällä länsiruotsissa on nyt ihan kesän lämmöt päivällä.

Yöt ovat kuitenkin viileitä. vettä kyllä jo kaivataa. Emme ole vielä mitään juurikasveja ulos kylväneet.

Perennakukat kasvaa kovasti ulkon ja yksivuotiset vielä verannalla.

Pikkuisen kuvailin pihalta noita uusia kukkivia.

Palloesikko

kerrottu kylmänkukka

kylmänkukka

Onnenpensas

Palloesikko syys- hortensiapensaan alla

Helmililja

Imikkä

Mangoöia

Lerrottu-helmililja

Enpä muista nimeä

Pikarililja

Lumikki

Kylmänkukka

Kolmilehti, Trillium

Valkonenhelmililja

Rikkivuokko

Olipa ihana kun saatiin tavata  tytöntyttöä ja hänen lapsiaan.
Tällä kertaa ei Chole itkenyt,  autosta juteltiin.

Teddy täytti jo 10 kk. Kyllä tuo aika rientää.
Kohta rupeaa kävelemään. 

Ihana lapsilla kun voivat leikkiä ulkona.

Kiitoksen aike kun tyttäremme pääsi siitä kuumeesta. Kiitos teille rukouksista.
Hoitoja on nyt voitu jatkaa. Toivottavasti pääsee maannantaina  kotia solumyrkkykuurin jälkeen.
 Kävimme Suloseni kanssa kahtena päivänä heidän  kukkapenkkiä puhdistamassa.
Kiva kun voidaan auttaa.

Jatketaan ilolla elämää ja pidetään huolta lähimmäisistämme ja itsestämme.

Pihamme kukkii 16/4 2020

Nyt on ollut viikon kauniita aurinkoisia päiviä mutta tosi tuulisia.

Yöt on ollut kylmiä jopa  -2.

Kukat on auringon lämmöstä nousseet kukkimaan.
Posliinihyasinti leviää kovasti. Tässä Peikkopensaan alla.

Ihan suomen värit.

Jouluruusut kärsivät aikaisemmista kovemmista pakkasist keväällä.

Onneksi ei kaikki olleet kukassa silloin. Lehdet leikkasin pois kun menivät rumaksi.

Keltavuokot viihtyvät hyvin leikatun pyökin vieressä

Rabarberistä voisi jo keittää keiton

Valkoinen palloesikko on hyvin kasvanut.

Tästä pidän kovasti

Kylmänkukat rupeavat myös aukaisemaan kukkansa

Keltainen kevätesikko on ensimmäinen. Toisen väriset tulevat myöhemmin

Greenfinger, valkovuokko

Vaalenpunainen palloesikko

Wanda esikko. sitää meillä kasvaa rukkapenkin reunoissa.
Kukkii aikaisin ja leviää hyvin

Valkoinen Balkansippa,  sininen ei ole vielä aukaissut kukkiaan

kerrottu keltavuokko kasvaa Jasmike pensaan alla

Kevätkaihonkukka  peittää Hernepensaan alustan

Narsissit on meiltä vähentyneet. Meillä on niin paljon maamyyriä että ne luultavasti niitä vainoaa.

Pärskäjuuti tässä nostaa päätään.

Nokkosperhoset ja sitruunperhoset ovat lennelleet jo kauan täällä,  mutta nyt on tullut myös Neitiperhoset.

Tulipa epäselvä kuva.

Veranta on täynnä kasveja jotka pitäisi saada ulos, mutta eivät kestä vielä kylmiä öitä. Kyllä tänne nyt mahtuu kun ei meille lapset tule tartunnan takia. 

Tämä sininen hortensia on lähtenyt hyvin kasvamaan,
Vietti talven liiterissä.

Pihalla riittää meillä töitä niin ettei aika pitkäksi tule.
Vaihteeksi  lenkkeillään metsässä.  Ja aika kuluu pikemmin odotellessa parempia aikoja.

Susannella on ollut hyvin kova kuume viime perjantaista asti. Tuli niin pahaan aikaan kun eivät tehneet mitään sairaalassa pyhien takia. Näytti jo toivottomalta kun  ei jaksanut enää puhua.  Näytti niin pahalta. Tietysti äiti oli taas hyvin huolissaan. Rukoilin ja rukoilin.  Nyt tutkivat mistä johtuu kun ei kuume laske. Ottivat  eilen skiktröntgen, onko se viipalekuvaus. Ei löytäneet mitää vikaa. Tänään oli kuume jo vähän laskenut.  Jaksoi jo jutella. Toivoa  syttyi taas. Kiitos Jumalalle.

Hyvää viikonloppua teille blogi-ystävät.

Lenkkeilyä pääsiäisenä

Pääsiäs-pyhinä lenkkeiltiin paljon.

Tavallisesti pääsiäis-aattona meillä on ollut sisarus-treffit, mutta nyt ei käynyt kun ollaan eristettynä.

Kaikki laulamiset jäi laulamatta.

Mutta sensijaan kävelimme uusia metsäpolkuja.

Yhtenä päivänä harhailimme 4,5 tuntia.

Metsässä näkee kaikenlaista.

Mikä lie hirviö tämäkin on.

Täällä keskellä metsää on ollut talo 100 vuotta sitten.
Täältä on siis siirettu meidän talo missä nyt asumme.

 Vanhaan kellariin on muuttanut asumaan joku eläin.

Onkohan se kettu

Eri puolella on sisään käynttiä

Varmaan kymmenisen

Onkohan kettu vai mäyrä. Mitä luulette?
Ketun kyllä näimme juoksevan täällä.

Vanha pyökki on antanut periksi

Jaksaisiko nostaa sen ylös, hih.

Parasta antaa olla.

 Sitten kävelimme toiseen suuntaan. Ei olla koskaan täällä päin kuljettu. Huonoa metsä tietä seurattiin ja sitten tie loppui. Näimme että tuolla on talo ja  metsästä käveltiin eläinten polkua pitkin alas taloa päin. Kierrettiin talon aidan reunaa.  

Ihmisiä oli verannalla ja he vilkuttivat meille.
Emme tiedä ketä siinä asuu.
Päättelimme että ollaan tultu Tarydiin.

Tosi kaunis talo ja iso lampi pihassa.
Jatkoimme vähän matkaa tietä pitkin Äsperediin päin ja sitten poikkesimme metsätielle, missä vain traktorit voi ajaa.
Minne vie tämä tie. Kai se jonnekin vie. Jos ei niin käännytään takaisin. Oli koko ajan nousua.  Kävelimme pitkän matkan ja viimeksi

 tultiin tänne. Tämä talo on myös keskellä metsää.
Siinä ei asu ketään. Eikä tänne pääse mistään autolla.
Tämän talon luona olemme aikasemmin käyneet, mutta silloin tulimme toista kautta. Nyt kun jatkamme eteen päin niin tullaan Stålarppiin. Löysimme siis kotiin. 4,5 tuntia käveltiin.
Kyllä tuntui jaloissa.

Hyvää tekee luonnossa käveleminen.
Ajatukset puhdistuu ja saa uutta voimaa mennä eteenpäin.

Hyvää ja siunattua jatkoa kaikille.
(Kiitos ihanista lohduttavista tulleista kommenteista edelliseen postaukseen.)