keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Toinen lomapäivä mummilassa.

Nukuimme hyvin yön ja aamulla jatkoimme leikkimistä.
Meillä oli musiikki tunti.
Kovasti rummutimme, eikä mummi kieltänyt,
 vaan oli itsekin mukana. 
Yöllä oli satanut lunta, mutta se suli aamulla pois.

 Elvakahvin  jälkeen menimme ulos.
Nyt pitikin laittaa sadevaatteet päälle.

Lähdimme taas luontoon.
Tien reunassa oli lammikot jäässä ja niissä oli kiva hyppiä.

Näimme kaksi puuta toisiaan halaavan.
Mekin halasimme niitä.
Sitten kepillä hakkasimme kuivia alaoksia pois.

Onkohan tämä sammaloitunut talo.

Tätä jäätä emme heti rikkoneet vaan katselimme mitä se esitti.

Ihan selvästi siinä on ainakin hauen pää.

Urvut pähkinäpensaassa on jo valmistumassa kevättä varten.

Kurkistimme koloon, jospa siellä olisi joku kotona.


Kuka on jaksanut näin paljon kiviä kasata aidaksi.
Tule jo, huutelimme mummille.

Kauan ovat olleet, kun ovat ihan sammaleen peitossa.

Jännä kivi on nostettu kannon päälle.

Onpas jännän näköinen pyökin runko.
Sitä pitää tutkia.

Mahtuisikohan tuonne koloon piiloon?

Kellä on noin kova pesä?

Kuinkakohan vanhoja nämä pyökit ovat?

Kepit ovat meistä mukavia.
Monihaarainen keppi on kuin sarvet.
Sen otan mummin pihalle.
Tämänkin toimme pihalle.
Mitä tämä esittää?
Jätänkin mummin blogiystäville tämän tehtävän.

Nälkä tuli metsäkierroksella.
Nyt tankataan niin jaksetaan syönnin jälkeen taas touhuta vaikka mitä.

Vähän aikaa leikittiin ja piirrettin ja
 ratsastettiin sekä rummutettiin sisällä.

Sitten alkoi jalkapallomatsi.
Elfsborg- IFK.
Minä tietysti Elfsborgilainen ja vaari IFK.
Katsokaapas miten taitavasti otin pallon kiinni.

Ja nyt Potkaisen  vauhdilla. Olen nyt  Lasse Nilsson.

Tilanne on nyt 2-0 Elfsborgille

Tässä tribblailen tadokkaasti.

Ja potku maaliin. Vai menikö.
Nyt on tilanne 3-0

Katsokaapa mikä tyyli vaarilla on.
Hän on aika hyvä maalivahti. Pelasti tämän pallon.
Lopuksi tulos oli .. 15-10 Elfborgille.

.

Anton, ei välittänyt jalkapallosta vaan oli mummin kanssa.
Ajelivat Elfsborgin bussilla vähän aikaa ja katsoivat matsia.

Sitten olivat menneet sisälle eivätkä sanoneet meille mitään.
Me huutelimme ja  etsimme heitä joka paikasta.
Alkoi jo hämärtää niin menimme sisälle.
Vielä leikimme sisällä aivaimen piilotusta.
Se olikin hauskaa. En ollut sitä ennen leikkinyt.
 Ja kun pappa tuli meitä hakemaan niin sanoin,
 että tätä leikitään sitten kotonakin.

Mummi ja vaari kiitteli meitä ja olivat iloisia käynnistämme.
Nyt menemme kotia lepäämään ja lepoa tarvitsevat varmaankin mummi ja vaarikin

Hei då!  Vi ses' en annan gång.
Ha de så bra. Kram Samuel.

Lomapäivä poikien kanssa.

Eilen menimme hakemaan poikia meille lomalle.
Pojat olivat pukeutuneet Elfsborgin vaatteisiin.
(Elfsborg on Boråsin jalkapallolaagi)

Menimme ensin Rebeckka serkun ja Reilyn luokse.
Ensimmäiseksi Samuel kertoi ylpeänä että oli ollut katsomassa jalkapallomatsia kun Elfsborg pelasi.
Elfsborg tietysti voitti ja nyt häämöttää kulta.
Voi sitä riemua.
(Reily katselee ihmeissään, että mitkä kumman vaatteet Samuelilla on päällä)

Kertomista matsista riitti.

Reilykin on  innoissaan

Olipa kiva kun tulitte minua katsomaan tuumailee Reily.

Älä mene minnekään vaan istu mun vieressä, sanoo Anton .

Kahvit ja mehut juotuamme oli aika lähteä.
Halaukset ja hei vaan Rebecka ja Reily.

Käväisimme pikaisesti vielä Sanni-tädin luona ja sitten mummilaan.

Leikimme koulua verannalla.
Laskentotunista Samuel piti. Piirustutunnille tuli Antonkin.
Aurinko lämmitti ja oli ihana päivä.

Pelasimme tietysti jalkapalloa, piti vain vaihtaa jalkapallo kenttää kun joku oli laittanut lakanat kuivumaan meidän areenaan.

Käyhän se täälläkin.
Samuel kuuluu  tietysti Elfsborgin laakiin ja minä AIK:hon
Tietysti Elfsborg voitti.
Anton ei välittänyt pelata vaan leikki leikkimökissä ja keitti meille ruokaa. Tärkeä tehtävä sekin.

Nyt oli aika mennä syömään Sulon ravintolaan.
Lohta meille tarjottiin ja kyllä ruoka maistuikin kovan matsin jälkeen

Syötyämme oli meillä koululaisilla Naturkunskaptunti.

Reppuun juomista ja sitten luontoa tutkimaan.
Kaikki pääsivät mukaan.

Onkimato oli ensimmäinen mitä tutkimme.

Matka jatkui, peuhaten välillä.

Seuraava tutkimishohde oli kasvi.

Sitten tulimme Hilden pellolle.
 Mikä on tämä kasa?
Oli seuraava kysymys.
Mullvad vastasivat pojat.

Matka jatkui mäkeä alas juosten. Kauriin papanoita sieltä löytyi,
tunsivat heti

Yksi oppilaista väsähti.
Kiireesti auttamaan ylös.

Kenen pesä on puussa?
Sitä mietittiin ja vastaus oli, tuulen.

Entäs mitä nämä on?
Välillä kiikaroitiin.
Mitä on näkyvissä.
Onko suolla hirviä, mutta ei näkynyt.
Entä lintuja?

Täällä on metsänomistaja kasannut mukavan näköisiä kantoja.
Kiva olisi ottaa reppuun, mutta on liian painavia.

Kannon päällä kaunis villa matto, vai onko?
Tutkitaan tarkempaa.

Mutta mitä tämä on?
Vesi on muuttunut kovaksi.

Onpas täällä paljon helmiä.
Kenen helmiä?
Vesihelmiä vain.

Nyt tulimme suolle.
Paljon on täälläkin tutkittavaa.

Tutkimme miten jäälle käy kun hypimme sen päällä.
Sepä oli hauskaa.
Pojat tutkivat mitä tapahtuu kun heittää kiviä veteen.
Sitä olisivat tehneet vaikka kuinka kauan, mutta matkan piti jatkua.

Suolla oli tällaisia majoja.
Mitä ne on?

Voiko niitä syödä.
Samuel tykkäsi niistä, mutta Antonilta tuli irvistys.
Tranbär.

Matka suolta ylös olikin raskasta.
Anton jo väsähti.

Piti juoda välillä.

Mitäköhän täällä tutkitaan?

Sitten pitikin ottaa Anton repuksi ja palata takaisin mummilaan.
Koulu päättyi  viiden kahviaikaan.

Enää ei menty ulos, vaan nyt leikittiin sisällä ja perustimme orkesterin.
Rummut, kitara ja laulu soi mummilassa.
Lettuja saimme iltapalaksi. Sitten hampaidenpesuun ja sänkyyn.
Iltasatu Antonille ja eläin lukuja Samuelille.
Pian nukahdimme.

Huomisiin.