Tapanista muutos- Loppiaispäivään.!

Lähdimme taas tänään pitkälle lenkille. Kävelimme saman lenkin kuin Tapaninpäivänä.

Kylläpä oli toisen näköistä. (Katsopa postausta tätä ennen.)  Tänään oli oikein ihana aurinkoinen päivä. 

Tämä pensas pihallamme kinalteli kristallihelmiä.
Ei vaan tullut näkyviin kuvaani.

Otin lähempää mutta kuin ei ole hyvää kameraa niin täytyy tyytyä tähän.

Pakkasta oli -4, niin että vesilätäköt olivat jäätyneet.

Luonto kimalteli kristallihelmiä. Mikä nautinto täällä on kävellä.

Viimeksi tässä oli vain vesilätäköitä. Täällä ei ollut kukaan kävellyt. Hirven, oravan, kauriin, ketun, jäniksen ja teeren jälkiä näkyi matkalla lumessa.

Tästä aukeamalta näkyy kauas.

Nyt näkyy Mögasjö. Täällä oli joku kävellyt koiransa kanssa, jäjistä päätellen. Meinaa suloseni jättää minut kun rupesin kuvailemaan. "ooota mua!"

Pitää juosta että saan kiinni.

Järvi on osittain jäässä.

Tähän tahtoisin majan rakentaa.

Nyt ainakin seisahdan ja ihailen Luojan luomaa kauneutta.

Hiljaisuus ei ole vain yötä,
 päivän kirkkaudessakin voi asua rauha.

Hiljaisuus ei ole vain pakollinen tauko
eikä tila johon minut ahdistettiin,
se on mahdollisuus.

Hiljaisuus ei asu vain syrjäisessä sopessa. 
Talvipäivä järvellä on hyvää tekevä hiljaisuus,  rauhaa taivaan kannen alla.

Hiljaisuus on sisälläni,
kun puhun Jumalan kanssa.
Kiitoksen sekaan
saavat tulla kipeät ja vaikeat asiat.
Syntien anteeksianto
tekee hiljaisuudesta lahjan,
oven Isän puheille.
(S.Suokunnas)

Metsästysmajakin näyttää tänään ihan toisenlaiselta.

Tänne jätin viimeksi kanttarellit ja nyt ne on jäätyneet.

Järven toisella puolella aurinko tekin sillan veteen.

Vedestä auringon valo heijastuu niin etten näe mitään.
Tästä meidän pitikin kiirehtiä kotiin, sillä poika, poikineen on tulossa meille.
Tulihan tänäpäivänä käveltyä 15 km.

Pojista laitan kuvia huomenna.
Oikein mukavaa Loppiais-iltaa kaikille!♥