Myrsky, lunta, vettä, Anni.

Täällä on ollut todella vaihtelevaa säätä. Meillä oli lunta niin paljon että lumiauran piti käydä. Uuden vuoden yönä sitten satoi ja kaikki lumi suli pois. Sitten rupesi myrskyämään. Tuuli niin että pelkäsin katon lähtevän lentoon. Päiväksi tuuli vaimeni ja illlalla satoi lunta että taas oli maa valkoisena. Yöllä rupesi taas myskyämään ja vettä satoi. Mahdottomalla voimalla vesi hakkasi etelän pueleista ikkunaa.  Nukkuminenkin on jäänyt yöisin vähäiseksi. Eilen sitten oli taas ihan mukava päivä. Aurinkokin paistoi.

Menimme jo aamusta liikkeelle, Annia etsimään. Kun tulimme kotia niin Suloseni katsoi että miten kasvihuoneen yksi osa näyttää niin tummalta.  Meni katsomaan niin voi mitä tuhoa oli myrsky tehnyt.

Oli jo pimeää niin jätettiin sikseen.

Aamulla kun heräsimme niin maa oli taas vaihteeksi valkoinen ja ilmassa lunta.

Kaunistahan se on, mutta mitä tekeekään Suloseni tuolla?

On ottanut vesiletkun esille. Eihän kukkia vielä kastella, vai?

Täällä hän sulattelee lumia, että löytää lasinsirut.

Idän puolelta oli koko iso ikkuna lentänyt maahan.

Lännen puolelta yksi seinäikkuna.

Ja etelän puolelta kaksi seinäikkunaa.

Myös katto ruutu oli mennyt rikki.

Veljeni tekemä ankanpoikanenkin oli kallistunut.
No tämä on pientä, toisille on myrsky tehnyt paljon paljon pahempaa tuhoa. Onhan taas Sulolla suunnittelemista, miten uusii.

Sitten toiseen asiaan.
Joku kyseli että löysimmekö Annin?
  Maannantaina soittelin kuntaan ja kyselin sieltä. He neuvoivat minua ottamaan yhteyttä sen kaupungin osaston vanhusten vastaavaan. Hän oli vapaalla joten  soitin  uudestaan tiistaina ja kylläpä oli vaikeaa saada yhteyttä. Sainpa viimein. Kyseli olenko sukulainen, eikä meinannut millään sanoa missä Anni on.
Sanoin että etsimme ja kyselimme Bodasta ja siellä yrittivät auttaa, mutta siellä hän ei ole. En tiedä hänen siskon nimeä, että olisin voinut kysyä häneltä. Sanoin ettei ystävää voi niin vain jättää. Anni kävi aina kirkossa ja nyt ei ole vuoteen näkynyt ja olen käynyt oven takana, missä hän asui, eikä ole aukaissut. Lähetin kirjeen ja se  tuli takaisin. Sanoin vielä että tiedän että hän on hakenut paikkaa suomalaiseen osastoon mutta siellä ei ollut tilaa.
No  sanoihan hän viimein minne ovat siirtäneet..
Eilen sitten lähdimme  häntä tapaamaan. Otimme mukaan lehtiä. Talvikukkia, Inkerin viesti, ja Sanansaattajan. Tiesin että hän näistä pitää. Ruotsalaisella osastolla oli kaupungin toisella puolella. Ruotsalainen hoitaja sanoi, "vad roligit att hon  får besök, Hon sitter mest inne för sig själv. Hon blir nog glad"   Voi sitä ilon ilmettä kun näki meidät.  Kertoi sitten koko tarinansa, Hän oli jäänyt linja-auton oven väliin. Kun nousi autoon niin ovet meni kiinni.
Voivotteli sitten pysäkillä eikä pystynyt kävemään kotia. Eräs mies sitten vei hänet sairaalaan. Ja sieltä häntä on sitten siirretty paikasta toiseen, koska ei pystynyt enään itsekseen elämään.
Sanoi että täällä istun ja vain mietiskelen. Annoin lehdet niin sanoi, "Hyvä nyt minulla on lukemista." Ei hänellä ollut radiota että olisi voinut kuunnella suomalaisia ohjelmia mitä lähetämme täältä Boråsista. Kovasti jo kaipasi Taivaan kotiin. "Miksi minä en  sinne pääse. Olen kohta 100v. Ruloilkaa että Jumala jo ottaisi minut täältä."hän sanoi.
Sitten taas sanoi, että olen tyytyväinen. Mikäs minulla on täällä olla kun on valmiit ruuat ja lämpöä. Huone ei ole mitenkään hyvässä kunnossa, mutta ei se haittaa.
Todellakin seinät olivat tyhjät, ei ollut yhtään taulua. Ei muuta kuin sänky ja pöytä. Täytyy kyllä käydä siellä ja kysellä onko tarkoitus että hän jää tänne pitemmäksikin aikaa.
Hänellä on kyllä sisko joka asuu Boråsissa, mutta en tunne häntä, enkä tiedä miten paljon siskostaan huolehtii.
Anni halusi että laulamme. Meillä oli mukana Siionin Kannel josta lauloimme. Olisi vielä halunnut että laulaisimme Inkein papin Laurikkalan saarna virren "Kirkasta oi Kristus meille...hänellä ei ollut virsikirjaa, enkä osanut sanoja kokonaan niin hyräilimme sitä.
 Luimme vielä yhdessä ennen poislähtöä Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen.
Sitten olikin hänellä ruoka aika ja me lähdimme pois. Tuli vielä perässä käytävälle ja huusi  Sylviiiiii näkemiin.
Oi kun tuli hyvä mieli kun löysimme hänet. Nyt täytyy kyllä käydä useammin hänen luonaan.
Oi tästähän tuli pitkä kirjoitus.
No kai se oli tarpeen.

Ei muuta kuin että pidetään toisistamme huolta!
Voikaa hyvin.

♥