keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Vehnän jyvä nukkuu.







450 Vehnänjyvä nukkuu

1. Vehnänjyvä nukkuu  alla paksun jään.
 Luojan käsky jälleen, saa sen heräämään.
Rakkaus vain / luo meihin elämää. 
Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!
2. Herra ristiin lyötiin, / hautaan laskettiin. 
Hän on meiltä poissa, / surren luultiin niin. 
Rakkaus voi / nuo kuilut ylittää.
  Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää!

3. Niin kuin siemen nukkui / Herra alla maan, 
 kunnes ylös nousi / kirkkaudessaan. 
 Aurinko muu / ei niin voi lämmittää. 
 Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!

4. Kohta kevät koittaa, / silmu tietää sen. 
 Nyt on aika luottaa / juurten, siementen. 
 Hetki kun lyö, / puu kukkii, vihertää. 
 Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!

Tämä laulu soi mielessäni tässä sairavuoteella maatessa.
Kyllä täältä pian noustaa!
Hyvää illanjatkoa kaikille!


4 kommenttia:

seijastiina kirjoitti...

Kaunis runo ,kiitos Sylvi ♥
Paranemisia sinulle pian ja ihanaa kun jaksat olla noin positiivinen vaikka olo ei varasti ole kehuttava siellä sairasvuoteella :)

Leppoisaa torstaita ♥

Sussi kirjoitti...

Kaunis runo ja kuvat!

Pikaista paranemista

ritva kirjoitti...

Kauniit kuvat,ja kaunis runo,paranemisiis.

sylvi kirjoitti...

seijastiina kiitos, jo tuntuu paremmalata. Kuumetta ei enään ole mutta muuten heikko olo.♥




Sussi, ja
ritva,
Kiitos kyllä täällä ollaan toipumassa.
Kiitos vaan♥