450 Vehnänjyvä nukkuu
1. Vehnänjyvä nukkuu alla paksun jään.
Luojan käsky jälleen, saa sen heräämään.
Rakkaus vain / luo meihin elämää.
Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!
2. Herra ristiin lyötiin, / hautaan laskettiin.
Hän on meiltä poissa, / surren luultiin niin.
Rakkaus voi / nuo kuilut ylittää.
Aurinkomme, loista! Rakkaus, meihin jää!
3. Niin kuin siemen nukkui / Herra alla maan,
kunnes ylös nousi / kirkkaudessaan.
Aurinko muu / ei niin voi lämmittää.
Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!
4. Kohta kevät koittaa, / silmu tietää sen.
Nyt on aika luottaa / juurten, siementen.
Hetki kun lyö, / puu kukkii, vihertää.
Aurinkomme, loista! / Rakkaus, meihin jää!
Tämä laulu soi mielessäni tässä sairavuoteella maatessa.
Kyllä täältä pian noustaa!
Hyvää illanjatkoa kaikille!
4 kommenttia:
Kaunis runo ,kiitos Sylvi ♥
Paranemisia sinulle pian ja ihanaa kun jaksat olla noin positiivinen vaikka olo ei varasti ole kehuttava siellä sairasvuoteella :)
Leppoisaa torstaita ♥
Kaunis runo ja kuvat!
Pikaista paranemista
Kauniit kuvat,ja kaunis runo,paranemisiis.
seijastiina kiitos, jo tuntuu paremmalata. Kuumetta ei enään ole mutta muuten heikko olo.♥
Sussi, ja
ritva,
Kiitos kyllä täällä ollaan toipumassa.
Kiitos vaan♥
Lähetä kommentti