Sisko- serkkutyttöjen tapaaminen.

Tyttäremme Susanne oli kutsuttu "Serkkutapaamiseen"

Hän ei halunnut lentää yksinään niin minä järjestin samalla "siskotapaamisen". Pari päivää ennen yksi serkuista sairastui ja joutui sairaalaan. Meinasimme perua koko tapaamisen ja siirtää eteenpäin, mutta lentolippujen siirto olisi maksanut saman verran kuin lippumme. 

Lensimme  kuten oli suuniteltu Finnairilla Suomeen.

Veljeni kävi hakemassa Vantaalta meidät Karhulaan.

Kävimme Kotkan sairaalassa tapaamassa siskon tyttöä Saria.

Oli kyllä ikävä kun hän ei päässyt lähtemään mukaan.

Susanne oli sitten Mika serkkunsa luona yötä
 ja minä Orvokki-siskoni luona.
Lauantaina ajoimme  Lahteen.
Orvokkin kyydissä, Ritva, Susanne ja minä

Taivaanranta ravintolassa oli tapaamisemme.
Istuimme eri pöydissä.
Tässä serkkutytöt. Harvemmin he tapaavat toisiaan ja kovasti kuului olevan keskustelut.

ja tässä me siskokset. Me kyllä tapaamme  ainakin kerran vuodessa.
Ruoka maistui ja keskustelu kävi. Muistelimme menneitä ja suunnittelimme tulevaa.  
Mukavaa oli.

Sitten kokoonnuimme yhteen
 ja lähdimme siskon tytön kotiin jatkoille.

Ihastelimme hänen kotiaan ja otimme kuvia.
Hänellä on hyvin kaunis koti.

Kahvi maistui mukavan keskustelun lomassa.

Pitihän serkuksista ottaa kuvia.
Ihanat siskon tytöt ja tietysti tyttäremme.

Tässä vielä kuva ihanista, rakkaista siskoista muistoksi tapaamisesta. 

Lahden hyppyrimäet.

Illalla  kävelimme kaikki Lahden  Lanunpuistoon, missä soi vesiurut.
Urut ja valonäytös kerkesivät vaieta, ennenkuin me kerkesimme sinne.
Kaunista on näinkin.

Päätimme että pidämme tällaiset träffit useammin.
Suomen serkut ovat kerran vuodessa muutaman vuoden jo pitäneet,  mutta tänä vuonna pääsi Susannekin mukana.
(Toivottavasti ensi keralla on kaikki siskot ja  serkutytöt mukana, sillä vielä puuttui monta.)

Menimme siskokset Irma-siskon luokse yöksi. Siskon-pedissä oli ihana nukkua. Tuli lapsuus mieleen. Silloin ei ollut omia sänkyjä vaan aina oli joku vieressä.
Sunnuntaina kävimme siskokset ja Susanne Luther kirkossa Messussa ja illalla Launeen kirkossa, Reijo Ilokosen konsertissa.
Sitten Saimi-siskon luona vietimme seuraavan yön ja päivän.

  

Maannantaina Karhulan siskot lähtivät ajamaan kotia ja me vähän myöhempään linjurilla lentokentälle,
Irma ja Saimi siskon saattamana.

 Tuhannet kiitokset rakkaat siskot ja siskon tytöt.
Ihanaa kun olette olemassa.
Suloseni ja  Susannen rakas olivat  Landvetterin kentällä vastassa   ja tunnin kulutua olimme jo kotona.

Ihana oli tapaaminen ja Susannekin hyvin tyytyväinen matkaansa.
Ikävä asia oli kuitenkin se kun siskon tyttö Sari ei päässyt 
 mukaan vaikka oli niin suunnitellut. 
Kai tälläkin oli oma tarkoituksensa.
(Sari pääsee tänään kotia toipumaan. Rukoukset on kuultu. Kiitos taivaan Isälle !)