Keiju puutarhassamme.

Eräänä päivänä puutarhaamme ilmestyi keijukainen.

Hän oli polvistunut Hevoskastanjan alle.

Sitten juoksi kurjenpolvikukkien ympäri.

Hiljaa hiipi esille kukkien takaa.

Kävi lila piomiunikkoa nuuskimassa, 

Tanssien jatkoi matkaa

vaalenpunaisten Pioniunikoiden luo.

Hetken mietiskeli.

Kunnes huomasi punaiset valmut.
Keräsi niistä siemeniä.

Istutti ne maahan.

ja heti siitä kasvoi kerrottu pyöreä punanen unikko.

vähän aikaa katseli ja sanoi jotain 

ja katso sieltä aukeni liilaunikko

Ei malttanut kauaa paikallaan olla vaan juoksi

 palavarakkaus, syyskaunosimän, ..keijunkukkien

ja syysesikon taakse 

välillä tanssi  keijukaistanssia

mutta sitten huomasi jotain

Kuului sanovan, "voi ihmettä, mikä täältä kukkien välissä on".

pieni vauva.

Siinä se käärössä makasi, Inkaliljojen välissä.

Kunnes keiju nosti sen syliinsä.

Sitten päästi sen takaisin maahan ja mietiskeli mistä löytäisi sille syöttäjän.

Juoksi kiireesti etsimään

Löysi minut ja kiipesi polvelleni

Sitten lähti viemään minua, mihin?

Vei ruusutarhan taakse keijuvauvan luokse.

"Vauva tarvii ruokaa, voitko syöttää, sillä on varmaan nälkä".

Nostin vauvan syliini, se oli todella söpö.

Mutta enhän minä voi sitä syöttää kun ei ole rintamaitoa, eikä näin pienelle voi tavallista maitoa antaa.

Keiju mietti taas hetken ja sitten jatkoi etsimistä.

Kukkatarhan toiselta puolelta löysi vauvan äidin

Joka heti rupesi syöttämään vauvaa

Istuin keinussa ja  keiju tuli taas luokeni.

Tule katsomaan  olen löytänyt vauvan äidin.

Tietysti lähdin heti mukaan.

katso tuolla

Ja totta tosiaan. siellä äiti oli syöttämässä vauvaansa.

kun vauva oli syötetty

Mormori otti vauvan syliin ja keiju kiipesi kiittämään vauvan syöttäjää.

Isovaarikin tuli katsomaan mikäs keiju täällä?.  Eipä keiju kauaa kerennyt kiittelemään vaan juoksi pois. 

 Minne lie.

tällainen oli keijutarina pihaltamme.

Kiitos Sailalle näistä pioniunikon siemenistä.
 Näin niitä nyt kukkii medänkin pihassamme.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille.