maanantai 8. lokakuuta 2012

Reissussa 4.

Nyt saavuimme Suloseni vanhimman veljen luokse Enköpinkiin.
Laila lähti meidän mukaan veljensä luokse.

Kyllä Manasse tuli iloiseksi kun veli
 ja sisko tulivat häntä katsomaan.
 Hän ei enää jaksa paljon liikkua.
Kepin kanssa kulkee.
On sen verran vaivoja.

Manasse täytti eilen 81v. niin ostimme täytekakun
 ja Salli keitti kahvit,
 tässä sitten syntymäpäiviä juhlimme.

Siinä sitten taas sisarukset  muistelivat entisiä.
Kumma kun eilistäpäivää eivät muista,
 mutta vanhat asiat lapsuus-ajalta ovat tuoreessa muistissa.
Minulle jäi mieleen kun Salli kertoi, mitä  hänen vanhempansa sanoivat kun hän Mansseen ihastui. Sanoinvat "Ei kannata karjalaisen kanssa mennä naimisiin, nehän sikiävätkin kuin torakat.
Salli ei kuunnellut vanhempiaan.
Eikä heille kuitenkaan syntynyt kuin 3 lasta.
 
Manassen ja Sallin lapset ovat myös jo maailmalla,
mutta nukkeja on  kerääntynyt pöydälle
.

Salli rakastaa kaikkia pieniä kauniita esineitä.
Kovasti niitä oli.

Niinpä oli taas eron hetki tullut.
Ei koskaan tiedä vieläkö tavataan täällä maanpäällä.
Halaukset, ja matka jatkuu.

Heippa!

9 kommenttia:

A kirjoitti...

Liikuttava kertomus Manassen syntymäpäivistä!<3

Suokoon Luoja hänelle vielä runsaasti elonpäiviä, ja samoin teille kaikille!>3333

Saila kirjoitti...

Se onkin jännä, miten varhaisimmat muistot pysyvät pisimpään. Sille on ehkä jokin tarkoitus. Hauska tuo toteamus karjalaisista, mummuni oli karjalainen enkä huomannut hänen olevan torakka, mutta viisi poikaa sai.

AAMU kirjoitti...

Matka jatkuu. Jännittävää, vaan minne?

mummeli kirjoitti...

On hienoa kun vielä voi kiertää siarusten luona ja muistella menneitä. nehän usein on päälimmäisenä kun tavataan, ne on ne yhteiset muistot menneeltä ajata.
Oikein hyvää jatkoa jos vielä matkanne menee siarusten luo!

Jaana Kristiina kirjoitti...

Hyvin ovat samannäköisiä kaikki sisarukset=)
Mukavaa tiistai päivää.

ritva kirjoitti...

Onnea kovasti Sulon veljelle,varmaan ilahtui kun kävitte heillä:))

Irma kirjoitti...

Paljon onnea Sulon veljelle.Hän on niin tyylikkään näköinen,aivon hauska tapaminen teillä.

He.r.ne kirjoitti...

Niin harvassa on niitä yhteisiä
sukulaispäiviä, varsinkin vanhentuessa,
mutta kyllä ne
ovatkin mukavia tapaamisia,
ja riemuiten muistellaan lapsuusvuosiakin!

Minua oikein huvitti,
että eilistä päivää
ei muista, mutta
muistaa kymmenien
vuosien takaiset asiat!
Hyvin totta se on.☺

Mukavat syntymäpäivätkin saitte!

sylvi kirjoitti...

Aili-mummo. Kiitos paljon ja niin myös sinulle toivon! ♥ ♥!


Saila, oliko mummosi karjalasta mikä jäin venäjän puolelle.
Nämä ovat Viipurin läheltä. Evakoiksi kutsuttiin heitä kun tulivat.
Lapset juoksivat katsomaan että mitä ne Evakot ovat ja totesivat," Nehän ovat ihan ihmisen näköisiä".



AAMU, NIINPÄ AIKA NÄYTTÄÄ.

Mummeli, kiitos sinulle! jatkuu.


JaanaKristiina, Kyllä heidät nöästä tuntee veljeksiksi.
hyvää syysviikkoa sinulle!


Ritva, kiitos! Kyllä ilahtuivat.


Irma, Kiitos!
On yhtä tyylikäs kuin pikku-veljensä.


Herne, näinhän se on että harvemmin tapaa kun on kaikki riputeltu ympäri maailmaa.
Iloisiksi tulivat, kun itse eivät enään pääse liikkumaan.
Hyvä kun muistaa menneitä vuosia.
Kiitos sinulle