tiistai 9. lokakuuta 2012

Reissu 5.

Ajoimme takaisin Torshällaan.
Nyt halusimme yllättää Sulon vejen tyttön Sirpan.
Oli jo pimeetä kun saavuimme heille.
Talo oli kauniisti valaistu.
Sulo meni ja soitti ovikelloa. 
Vastaan tuli Sirpan mies jota emme olleet ennen tavanneet.
Huuteli sitten Sirpaa, että täällä on vieraita.
Siitä on n. 20v. kun Sirpan tapasimme viimeksi.
No kyllähän Sirpa setänsä tunsi. 

Sirpa oli iloisesti yllättynyt.
Oli tosi mukava tavata Sirpaa ja hänen nykyistä puolisoaan.
Heillä on talo viimistä huutoa ja niin valoisa.
Lämmin sydämmisiä olivat molemmat.

 Suloseni, siskonsa ja veljentytön välissä.
Sirpan äiti kuoli kun hän oli pieni tyttö.
Ei muistanut äidistään mitään.
Oli iloinen kun Sulo ja Laila kertoivat hänen äidistään ja
 että Sirpa on ihan äitinsä tapainen, herttainen. 

Sitten ajoimme takaisin Lailalle.

Alkujaan meidän oli tarkoitus ajaa Lideniin asti, Sulon Lahja-siskon luokse. Sinne olisi ollut vielä 400km matkaa.
 Mutta 2mm. kokoinen kivi esti matkamme.
No miten niin pieni kivi voi matkan estää?
Sitä saattekin miettiä seuraavaan reissu no:6 postaukseen.

Voitte luitenkin arvailla kommentissanne.

14 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Oli varmasti Veljen tytölle ihana yllätys tuo vierailunne, 20v on pitkä aika ♥

Saila kirjoitti...

Jaa-a. Tuli mieleen sanonta, että eivät suuret vuoret ihmistä väsytä, vaan pieni kivi hänen kengässään. Jos teillä oli kivi kengässä ;-)
Mukavaa sukulointia olette taas harrastaneet!

Saila kirjoitti...

Vastauksena vielä edellisen kirjoituksen kysymykseesi: ei ollut mummuni rajantakaisesta Karjalasta, vaan Joensuusta. Hän muutti sieltä jo 1920-luvulla eteläiseen Suomeen, kun tapasi isoisäni ja he menivät naimisiin.

ritva kirjoitti...

Varmaan oli mukava tavata,monen vuoden jälkeen:)

Irma kirjoitti...

Kyllähän yllätys oli varmasti suuri
kun oli jo pimeäkin tulossa
Olihan se hauska tavata pitkän ajan jälkeen.

Aili-mummo kirjoitti...

Kiitos tästä postauksesta, Sylvi!<333
Varmaan kivi rikkoi jotakin..;/

sylvi kirjoitti...

Tuula. kyllä. ja meistäkin oli hauska yavata.


Saila. no kiven olisi saanut pois kengästä hetkessä, ei siis ollut kengässä.


Ritva kyllä.


Irma, näin oli. Iloisia olivat kun tulimme heitä tapaamaan. Lettuja oli paistanut ihan kuin olisi aavistanut tulomme, mutta ei kyllä tiennyt tulostamme.


Aili-mummo, kiitos!
Ei kivi rikkonut mitään vaan...
Annetaan toisten arvata ennenkuin kerron.

AAMU kirjoitti...

Jännittävä matka. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?

Sussi kirjoitti...

varmasti upea tapaaminen vuosien jälkeen.

Olisko kivi ollut jotenkin auton moottorissa? Jännää kuulla missä:)

sylvi kirjoitti...

AAMU, kiva kun olet mukana.



Sussi, Ei ollut kivi autossakaan.
vaan....?

Herne kirjoitti...

Kylläpäs meni jännittäväksi..☺

Meniköhän se kiven murunen
silmään; itselleni on kerran mennyt,
kun pudistelin pyyhettä uimarannalla.
Se oli hankalaa, ja piti mennä
ottamaan se pois.

sylvi kirjoitti...

Herne, ei mennyt kivi silmään.
On se kamalaa jos simään nenee kivi. Varmasti oli Ei Ei estänyt kivi silmässä vaan..?
Annetaan vielä arvailla.

ritva kirjoitti...

Minä arvaan sappikivi,hi:)

sylvi kirjoitti...

Ritva, ei ollut sappikivi mutta läheltä pyyhki.