Ajoimme takaisin Torshällaan.
Nyt halusimme yllättää Sulon vejen tyttön Sirpan.
Oli jo pimeetä kun saavuimme heille.
Talo oli kauniisti valaistu.
Sulo meni ja soitti ovikelloa.
Vastaan tuli Sirpan mies jota emme olleet ennen tavanneet.
Huuteli sitten Sirpaa, että täällä on vieraita.
Siitä on n. 20v. kun Sirpan tapasimme viimeksi.
No kyllähän Sirpa setänsä tunsi.
 |
| Sirpa oli iloisesti yllättynyt. Oli tosi mukava tavata Sirpaa ja hänen nykyistä puolisoaan. Heillä on talo viimistä huutoa ja niin valoisa. Lämmin sydämmisiä olivat molemmat. |
 |
| Suloseni, siskonsa ja veljentytön välissä. Sirpan äiti kuoli kun hän oli pieni tyttö. Ei muistanut äidistään mitään. Oli iloinen kun Sulo ja Laila kertoivat hänen äidistään ja että Sirpa on ihan äitinsä tapainen, herttainen. |
 |
| Sitten ajoimme takaisin Lailalle. Alkujaan meidän oli tarkoitus ajaa Lideniin asti, Sulon Lahja-siskon luokse. Sinne olisi ollut vielä 400km matkaa. Mutta 2mm. kokoinen kivi esti matkamme. No miten niin pieni kivi voi matkan estää? Sitä saattekin miettiä seuraavaan reissu no:6 postaukseen. Voitte luitenkin arvailla kommentissanne. |
14 kommenttia:
Oli varmasti Veljen tytölle ihana yllätys tuo vierailunne, 20v on pitkä aika ♥
Jaa-a. Tuli mieleen sanonta, että eivät suuret vuoret ihmistä väsytä, vaan pieni kivi hänen kengässään. Jos teillä oli kivi kengässä ;-)
Mukavaa sukulointia olette taas harrastaneet!
Vastauksena vielä edellisen kirjoituksen kysymykseesi: ei ollut mummuni rajantakaisesta Karjalasta, vaan Joensuusta. Hän muutti sieltä jo 1920-luvulla eteläiseen Suomeen, kun tapasi isoisäni ja he menivät naimisiin.
Varmaan oli mukava tavata,monen vuoden jälkeen:)
Kyllähän yllätys oli varmasti suuri
kun oli jo pimeäkin tulossa
Olihan se hauska tavata pitkän ajan jälkeen.
Kiitos tästä postauksesta, Sylvi!<333
Varmaan kivi rikkoi jotakin..;/
Tuula. kyllä. ja meistäkin oli hauska yavata.
Saila. no kiven olisi saanut pois kengästä hetkessä, ei siis ollut kengässä.
Ritva kyllä.
Irma, näin oli. Iloisia olivat kun tulimme heitä tapaamaan. Lettuja oli paistanut ihan kuin olisi aavistanut tulomme, mutta ei kyllä tiennyt tulostamme.
Aili-mummo, kiitos!
Ei kivi rikkonut mitään vaan...
Annetaan toisten arvata ennenkuin kerron.
Jännittävä matka. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?
varmasti upea tapaaminen vuosien jälkeen.
Olisko kivi ollut jotenkin auton moottorissa? Jännää kuulla missä:)
AAMU, kiva kun olet mukana.
Sussi, Ei ollut kivi autossakaan.
vaan....?
Kylläpäs meni jännittäväksi..☺
Meniköhän se kiven murunen
silmään; itselleni on kerran mennyt,
kun pudistelin pyyhettä uimarannalla.
Se oli hankalaa, ja piti mennä
ottamaan se pois.
Herne, ei mennyt kivi silmään.
On se kamalaa jos simään nenee kivi. Varmasti oli Ei Ei estänyt kivi silmässä vaan..?
Annetaan vielä arvailla.
Minä arvaan sappikivi,hi:)
Ritva, ei ollut sappikivi mutta läheltä pyyhki.
Lähetä kommentti