torstai 19. heinäkuuta 2012

Seuraavaksi Reino-veljen luokse.

Seuraavana päivänä menimme käymään Kalliolle.
Täältä muutin ruotsiin.
Äitini ja isoveljeni  kuoltua pikkuveljeni 
Reino muutti tänne  asuumaan.
Hän on pitänyt kunnossa tätä taloa.
Rakentanut pienen grillituvan.
Tässä on kiva istuskella kauniina kesäpäivänä, niinkuin nyt on.
Täällä ollaan aina isolla porukalla, niinkuin ennen vanhaan kun vielä äitini eli.

Nuoria oltiin kun täällä asuttiin ja
paljon nuoruusmuistoja on täältä.
Nyt ollaan jo mummoja niinkuin Ritva-siskoni tässä,
lapsenlapsi sylissä.

Kukkia on Reinokin tänne istuttanut.

Sireenipensaat ja liljat niiden välissä olivat jo silloin.

Reino on rakentanut koiralleen hienon kopin.
Siellä se Nasu katselee.

Lähdimme siskokset katselemaan alas pumpulle.
Talo on siis korkealla kalliolla, siis tuolla ylhäällä.

Täällä on paljon muistoja.
Kun olimme surullisia, tai jostakin vihaisia,
 niin tänne kallion kupseen tulimme istumaan.

Suloseni lähti kameramieheksi meidän mukaan.

Mitä täältä etsitään?

No mansikoita oli paljon kuten silloin ennen.
Ne maistuivat yhtä hyvälle nytkin.

Välillä piti pysähtyä  kertoilemaan entisiä.
Nauratti moni asia, mitä nuoruudessamme teimme.
(Sateensuoja on minulla aurinko suojana, sillä aurinko on niin polttava ja ihoni en kestä sitä.)



Nyt tulimme alas joelle jossa lapsena uimme.
 Tämä on Kymijokea.
Vanha pumppu oli ollut täällä ennen meidän täällä asumista
 ja siksi tätä rantaa sanotaan pumpunrannaksi.

Toisella puolella jokea näkyy metsolan vesitorni.
Tästä menimme uimaan.
 Oli mukava uida laineissa kun
vene meni ohi.


Sitten kävelimme latsille. Ovat tehneet tien tänne päähän.
Ennen ei ollut kuin märkää, vanhoja lautoja ja niiden päälle kasvanutta koivikkoa, sillä täällä on joskus aikoinaan ollut lautatarha.

Sunilan tehdas näkyy täältä päästä.
Se kyllä näkyy tuolta kotimökistäkin kallion päältä.

Kotka on nyt ihan lähellä, vain kanava erottaa sen,
 sillä Hietasen saari on yhdistetty Kotkaan.

Suloseni kuunteli meitä sisarukia sujuvasti kun muistelimme entisiä.

Nyt on taas palattava takaisin mäelle.
Kauniita kalliokasveja kasvoi matkan varrella.
Kova oli nousu takaisin ja läpöä riitti täksikin päiväksi.

Nyt on jätettävä kotimökki ja lähdettävä jatkamaan eteenpäin.
Pikku-siskolle mennään seuraavaksi.
Hei vaan! sanotaan Reinolle.
Nähdään vielä Orvokilla,

 ennenkun lähdetään takaisin ruotsiin.


Teille blogiystäville toivotan mukavaa torstaita!

10 kommenttia:

ritva kirjoitti...

Hyviä kuvia kalliolta kukkulalta,kyllä siellä meillä on paljon muistoja,hyvää torstaipäivää myös sinnr teille<3<3<3

JaanaElina kirjoitti...

Lapsuudenkodissa vierailu on varmasti mukavaa ja vielä kun voi porukalla muistella menneitä.

Mukavia päiviä teille täällä suomessa.

Sirkku kirjoitti...

Toivotan Reino-veljelle paljon terveyttä, voimia ja pitkää ikää, jotta saisi vielä kauan, kauan nauttia tuon paikan ihanuudesta.
Sinunkin sydämelle, Sylvi, tuo käynti teki varmaan hyvää.

Saila kirjoitti...

Mukavaa torstaita teillekin!
Onpa hienoa, että kotitalo on perheellä vieläkin, sinne pääsee kulkemaan lapsuuden tutuissa paikoissa ja talo on noin upeassa kunnossa. Se on onnea. Kaunis paikka!

AAMU kirjoitti...

Taas kiva nostalgiaretki. Säätkin suosivat.

Irma kirjoitti...

Hienoja kuvia kalliolta.nyt pitäisi Reino nähdä näma,kai hän näkeekin kun käy Ritvalla.

Aili-mummo kirjoitti...

...muistoja, muistoja vain! niinhän sitä, kun sisarukset kokoontuvat yhteen muistelemaan ja kertomaan kuulumisia.<3333

tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa on ketoneilikkaa suurina alueina, se alkaa olla nykyään jo harvinaisuus. kannattaa vaalia, jos mistä löytyy!!

kiitos tästä postauksesta ja hyvää loppuviikkoa, sylvi.<3333

Anonyymi kirjoitti...

Helmi )) On hyviä kuvia tutuista paikoista,muistan ensikerran kun kävimme uimassa tuossa alhalla.

Aikatherine kirjoitti...

kivasti muisteltu ja hyviä kuvia. Kymijoki oli minunkin lapsuuden ajan joki, vähän ylempänä kuin teillä..Korian sillat oli kotini lähellä. Siitä Kouvolaan 5 km.
joskus me käytiin Kotkassa asti. Nuorena tuli pyöräiltyä kymijoen vartta, Voikkaa, Kuusankoski, Myllykoski..nyt ne on muistoissa, viime kesänä kävin ja ajeltiin autolla tuttuja paikkoja, mutta eipä ollut enää paljon tuttuja ihmisiä. Paikat jäävät, ihmiset vaihtuvat.Moni koulukaverini on lähtenyt ajasta ikuisuuteen.
Hyvää kesää Sylvi, olen reissannut tänä kesänä paljon ja vielä on reissuja edessä.. Kantakaamme onnellisia muistoja sydämessämme jokainen hetki. Niissä on voimaa väsymyksen hetkellä. Ja ihania suviseuroja myös sinne.

sylvi kirjoitti...

Ritva, kiitos! ♥ Samoin teille aurinkoisia päiviä.


Jaanaelina, kiitos ♥ kyllä oli mukavaa muistella yhdessä sisarten kanssa menneitä.


Sirkku, kiitos toivotuksista! ♥Tätä minäkin toivon,että rakas Reino-veljeni eläisi kauan ja nauttisi kalliolla asumisesta. On todella kauniilla paikalla. Niin mekin nautimme siellä käymisistä
Siellä on aina ihana käydä ja muistella lapsuusaikoja.


Saila, niin on. Kiva kun veli siellä asuu ja pitää kunnossa. Olen kiitollinen hänelle.
Kiitos ♥samoin sinulle mukavaa loppuviikkoa.


AAMU, KIITOS. ♥ Kyllä suomi suosi meitä ja näytti juuri sillä viikolla meille kauniit ilmat.


Irma, kiitos.Niin kyllä!
Hyvää loppuviikkoa teille. ♥


Aili-mummo, niinpä. Aina riittää sisarusten keskuudessa muistoja, hyviä enimmäkeen, sillä pahat muistot mielellään unhioitetaan.
Voi nauraa niille kommeluksille mitä on elämänsä aikana tullut ehtyä. Niitäkin kun on.

Kyllä oli niin kaunista nuo ketoneilikka alueet. Eivät vaan kuvissa pääse oikeuksiinsa kun oli niin aurinkoista.

Kiitos samoin sinulle Aili, mukavaa loppuviikkoa! ♥


Helmi, kiitos! ♥
Muistan kyllä kun tulitte käymään.
Kovasti teitä iso-siskoja aina odotimme kesällä.
Tuonne alas kallion kupeeseen menimme itkemään kun lähditte.