Loppu vierineiden vuosien itsinnässä.

Sitten oli aika sanoa, näkemmiin Suomi.

Niin usein on laivasta haikeana katsottu kun Helsinki jää taakse.

Jäinen satama

Vielä piti heittää katse suomen maahan,  kyllähän meillä jo oli ikävä kotia ja rakkaita siellä.

Tuota taloa on moni ihaillut.
Kukakohan siellä asuu?

Oli kaunis auringon lasku.

Suomenlinna on aina katsomisen arvoinen.

Kylläpä on kapea paikka, "Kustaan miekka ", laivoilla mennä ulos merelle.

Sinne se aurinko laskee? Yritin ottaa kuvaa kun aurinko oli majakan päällä, mutta epäonnistuin.

Laivassa oli paljon hiihtolomalle tulleita lapsia ja nuorisoa.
Paljon oli myös kaikenlaista ohjelmaa.

Hiiretköhän täällä pitää häitä?

ja Puttepossu nimipäiviä juhlii.

vau...Muotinäytöstäkin ja mitkä mannekiinit!!DD

Aamulla kun tulimmeTukholmaan,  olikin vain 400km. matka kotia.
Hyvinhän tuo matka  sujui.  Kävimme vielä Jönköpingissä Ikealla syömässä ja tarttui sieltä vähän tuliaisia kotia.
Suloseni meinasi pyörtyä kun Meerin kanssa tulimme isot kassit kädessä autolle.
Arvo kanssa tuumasivat "Voi noita naisia".

Niin voi meitä naisia, olemme niin herttaisia.hih,, Kaikista huolehtivia. Eipä nuo miehet paljoa tuliaisista ymmärrä.
Vai kuinka??
 ♥Tähän päättyy vierineiden vuosian etsintä.
Ei haikailla menneitä vuosia, ne ovat olleet ja menneet. Jätetään ne ja suunnataan  eteenpäin, ja nautitaan elämästä tänäpäivänä ja  tulevina vuosina..  ♥------ ♥
tässä vielä Aarre kiveisen kirjoittama runo.
 

LUOJAN LUOMA LUONNON LAPSI

Säv.  SK  350

   Sylvi Pehkonen 70 v. 23. 2. 2012

Kuinka onnellista onkaan

olla lapsi Jumalan!

Hänen kädestänsä saada

siunauksen runsaimman.

Kuvakseen on Herra luonut

täällä meistä jokaisen,

lahjat runsaat meille suonut,

se on aihe kiitoksen

Lapsuuskodissaan jo varhain

myöskin Sylvi kuuli sen:

Sulla ystävä on parhain,

olet oma Jeesuksen.

Pitkän matkan Sylvi kulki

Inkeristä Boråsiin,

mutta ainatuoden julki:

Tyydyn Isän antimiin.

Sulon kanssa yhtä matkaa

Sylvi  täällä käydä saa.

Onnellista sitä jatkaa,

toisiaan kun rakastaa.

Lapset, sekä lastenlapset

ilon suuren aina suo.

Ystävänsä, harmaahapset  

muistaa, käyden heitä luo.  

Iloiten ja kiitosmielin

Sylvi elontietään käy.

Laulu kaikuu kirkkain kielin,

kun ei murhepilvet näy.

Joskin murhe yllättäisi,

aurinko ei loistaisi,

silloinkaan et yksin jäisi,

Jeesus murheet poistaisi.

Tuhansina timantteina

hohtaa hanget helmikuun,

tuhannesti kirkkaampana

loistaa armo ristinpuun.

Tätä sanaa tahtoo Sylvi

viedä kautta radion,

monet sydänpellot  kylvi

sanomalla sovinnon.

Luojan luoma luonnon lapsi,

laula lailla lintujen!

Laula lunastajastasi

lupauksiin luottaen:

Lakkaamatta lapselleni

lahjojani luovutan,                      

lempeästi lohdutellen, 

laupiaasti lääkiten.              Aarre Kiveinen.   Kiitos sinulle!

Oikein Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille blogiystäville!.