torstai 5. tammikuuta 2012

Myrsky, lunta, vettä, Anni.

Täällä on ollut todella vaihtelevaa säätä. Meillä oli lunta niin paljon että lumiauran piti käydä. Uuden vuoden yönä sitten satoi ja kaikki lumi suli pois. Sitten rupesi myrskyämään. Tuuli niin että pelkäsin katon lähtevän lentoon. Päiväksi tuuli vaimeni ja illlalla satoi lunta että taas oli maa valkoisena. Yöllä rupesi taas myskyämään ja vettä satoi. Mahdottomalla voimalla vesi hakkasi etelän pueleista ikkunaa.  Nukkuminenkin on jäänyt yöisin vähäiseksi. Eilen sitten oli taas ihan mukava päivä. Aurinkokin paistoi.
Menimme jo aamusta liikkeelle, Annia etsimään. Kun tulimme kotia niin Suloseni katsoi että miten kasvihuoneen yksi osa näyttää niin tummalta.  Meni katsomaan niin voi mitä tuhoa oli myrsky tehnyt.
Oli jo pimeää niin jätettiin sikseen.


Aamulla kun heräsimme niin maa oli taas vaihteeksi valkoinen ja ilmassa lunta.

Kaunistahan se on, mutta mitä tekeekään Suloseni tuolla?

On ottanut vesiletkun esille. Eihän kukkia vielä kastella, vai?

Täällä hän sulattelee lumia, että löytää lasinsirut.

Idän puolelta oli koko iso ikkuna lentänyt maahan.

Lännen puolelta yksi seinäikkuna.


Ja etelän puolelta kaksi seinäikkunaa.

Myös katto ruutu oli mennyt rikki.

Veljeni tekemä ankanpoikanenkin oli kallistunut.
No tämä on pientä, toisille on myrsky tehnyt paljon paljon pahempaa tuhoa. Onhan taas Sulolla suunnittelemista, miten uusii.

Sitten toiseen asiaan.
Joku kyseli että löysimmekö Annin?
  Maannantaina soittelin kuntaan ja kyselin sieltä. He neuvoivat minua ottamaan yhteyttä sen kaupungin osaston vanhusten vastaavaan. Hän oli vapaalla joten  soitin  uudestaan tiistaina ja kylläpä oli vaikeaa saada yhteyttä. Sainpa viimein. Kyseli olenko sukulainen, eikä meinannut millään sanoa missä Anni on.
Sanoin että etsimme ja kyselimme Bodasta ja siellä yrittivät auttaa, mutta siellä hän ei ole. En tiedä hänen siskon nimeä, että olisin voinut kysyä häneltä. Sanoin ettei ystävää voi niin vain jättää. Anni kävi aina kirkossa ja nyt ei ole vuoteen näkynyt ja olen käynyt oven takana, missä hän asui, eikä ole aukaissut. Lähetin kirjeen ja se  tuli takaisin. Sanoin vielä että tiedän että hän on hakenut paikkaa suomalaiseen osastoon mutta siellä ei ollut tilaa.
No  sanoihan hän viimein minne ovat siirtäneet..
Eilen sitten lähdimme  häntä tapaamaan. Otimme mukaan lehtiä. Talvikukkia, Inkerin viesti, ja Sanansaattajan. Tiesin että hän näistä pitää. Ruotsalaisella osastolla oli kaupungin toisella puolella. Ruotsalainen hoitaja sanoi, "vad roligit att hon  får besök, Hon sitter mest inne för sig själv. Hon blir nog glad"   Voi sitä ilon ilmettä kun näki meidät.  Kertoi sitten koko tarinansa, Hän oli jäänyt linja-auton oven väliin. Kun nousi autoon niin ovet meni kiinni.
Voivotteli sitten pysäkillä eikä pystynyt kävemään kotia. Eräs mies sitten vei hänet sairaalaan. Ja sieltä häntä on sitten siirretty paikasta toiseen, koska ei pystynyt enään itsekseen elämään.
Sanoi että täällä istun ja vain mietiskelen. Annoin lehdet niin sanoi, "Hyvä nyt minulla on lukemista." Ei hänellä ollut radiota että olisi voinut kuunnella suomalaisia ohjelmia mitä lähetämme täältä Boråsista. Kovasti jo kaipasi Taivaan kotiin. "Miksi minä en  sinne pääse. Olen kohta 100v. Ruloilkaa että Jumala jo ottaisi minut täältä."hän sanoi.
Sitten taas sanoi, että olen tyytyväinen. Mikäs minulla on täällä olla kun on valmiit ruuat ja lämpöä. Huone ei ole mitenkään hyvässä kunnossa, mutta ei se haittaa.
Todellakin seinät olivat tyhjät, ei ollut yhtään taulua. Ei muuta kuin sänky ja pöytä. Täytyy kyllä käydä siellä ja kysellä onko tarkoitus että hän jää tänne pitemmäksikin aikaa.
Hänellä on kyllä sisko joka asuu Boråsissa, mutta en tunne häntä, enkä tiedä miten paljon siskostaan huolehtii.
Anni halusi että laulamme. Meillä oli mukana Siionin Kannel josta lauloimme. Olisi vielä halunnut että laulaisimme Inkein papin Laurikkalan saarna virren "Kirkasta oi Kristus meille...hänellä ei ollut virsikirjaa, enkä osanut sanoja kokonaan niin hyräilimme sitä.
 Luimme vielä yhdessä ennen poislähtöä Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen.
Sitten olikin hänellä ruoka aika ja me lähdimme pois. Tuli vielä perässä käytävälle ja huusi  Sylviiiiii näkemiin.
Oi kun tuli hyvä mieli kun löysimme hänet. Nyt täytyy kyllä käydä useammin hänen luonaan.
Oi tästähän tuli pitkä kirjoitus.
No kai se oli tarpeen.

Ei muuta kuin että pidetään toisistamme huolta!
Voikaa hyvin.


15 kommenttia:

A kirjoitti...

Sylvi!

Kyllä te olette ihania ihmisiä, kun välitätte noin paljon vanhasta ystävästänne.<3

Paljon siunausta Annille ja Teille, olette kullanarvoisia ihmisiä joukossanne.<3

Oikein hyvää loppiaista ja viikonvaihdetta sinulle ja perheellesi, Sylvi-ystäväni.<3

Jaana Kristiina kirjoitti...

Voi myrsky minkä teki!Ilmasto on ihan sekaisin.Suomessakin on vielä ihmisiä ilman sähköä Tapaninpäivän myrskyn jäljiltä:(
Hyvä että Anni löytyi.Ja hänellä nyt on joku joka välittää=)
Toivotaan ettei myrskyt enää tekisi tuhojaan.Olisi vaan sellainen seesteinen ja mukava talvi.

ritva kirjoitti...

Kyllä se myrsky on tehnyt teillä vahinkoa,täälä ei ole yhtään lunta vettä sataa.Voi kun mukavaa kun löysitte Annin oli varmaan mielissää,oikein hyvää loppiaisen aikaa teille:)

pike kirjoitti...

Hyvä että Anni löytyi,tarinaa lukiessani jännitin että löytyykö Anni ollenkaan. Teillä on lunta,meillä ei ole, ja paivä oli kuin keväinen Auringon paiste.Leppoisaa loppiasta!

Saila kirjoitti...

Voi miten ihania ihmisiä olette, kun ette jätä lähimmäistä yksin. Hän varmasti ilahtui niin kovin.
Hurja tuo kasvihuoneen tuho, voi kurjuus. Mutta onneksi ei ollut asuintalo, kuitenkaan. Harmittaahan se silti.
Voimia!

Hanne Valkoinenleinikki-blogi kirjoitti...

Harmillista vahinkoa myrsky onkin teillä tehnyt:
Ihanaa, kun pidätte huolta vanhoista ystävistänne, oikeaa lähimmäisen rakkautta:)
Rauhallista loppiaista!

Suss o Kai kirjoitti...

Har ni fått ordning på växthuset? här blåste det oxå mycket så jag kunde inte sova. Kram Suss

AAMU kirjoitti...

Onpas ollut varsinainen myrksy. Niitä onkin kulkenut tiheään tahtiin joulun aikana.

Sussi kirjoitti...

Ihana, että Anni löytyi. Isäni kanssa juuri äskettäin puhuimme, kuinka tärkeää, on että ihmiset välittävät ja huolehtivat toisistaan, varsinkin kun nykyaikana se tahtoo jäädä kaiken tämän maailman "humun" jalkoihin.

Myrskyt ovat olleet hurjia tänä vuonna, erikoiseksi ovat talvet menneet...

Sirpa kirjoitti...

Pahaa jälkeä on myrsky tehnyt.
Te, taas annoitte ystävällenne
ilon hetkiä.
Hyvää loppiaista!

He.r.ne kirjoitti...

Onko teillä noin paljon lunta
Boråsissa? Täällä Falköpingissä
ei ole yhtään!

Minua ihan itketti tuo Annin
tarina.

Oikein Paljon Teille jaksamista
ja Annille myös.

anja kirjoitti...

Olette suurenmoisia ihmisiä kun huolehditte tuolla tavalla ystävästänne Annista. Ei ole ihan helppoa olla Annin asemassa tällä hetkellä, jos on yksinäinen ja ikäihminen eikä kykene omaehtoisesti asumaan. Varmasti Annille jäi ihana tunne välittävistä lähimmäisistä. Varmaankin hän vielä odottaa teitä hartaasti luokseen käymään.

Vaihtelevat säät on teilläkin päin olleet, harmillista, että tuuli ja myrsky myös rikkoo rakenteita. Meillä sataa taaskin vettä ja lumet on vajonneet olemattomiin. Mutta oikein hyvää loppiaista sinne teille!

RaijaAnnikki kirjoitti...

Kovasti on sielläkin tuuli tuivertanut.Vaan kevättä kohti mennään ja valoa kohti. Rauhallista loppiaista.

seijastiina kirjoitti...

Myrskyn jälkeen, on poutasää ♥
On tehnyt tuhoa myrsky ja myllertänyt sielläkin kovasti.
Iloa ja valoa päiviin ,jo kohta jo valoisampiin Sylvi!

sylvi kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne.
Tulimme kyllä hyvin iloiseksi itsekin kun löysimme Annin. Tehtävämmehän on huolehtia lähimmäisistämme, varsinkin kun ovat yksinäisiä.
Olette ihania kun meitä kannustatte. Kiitos paljon!♥

Herne, me asumme 300m merenpinnan yläpuolella, ja vaikka Boråsin kaupungissa ei ole lunta niin meillä on. Tätä Dalsjöforssia sanotaan Boråsin Lapiksi. Täällä on paljon kuivempi ilma kuin alempana.