Ne Pojat, ne pojat.

Hei kaikki ihanat B- ystävät!
Haluan kiittää teitä kaikkia ihanista kommenteista ja onnitteluista joita tuli vielä tänäänkin.
En ole kerennyt kommentoimaan teidän blogeihin mutta lupaan, torstaina jo varmaan kerkiän.
Kurpitasa painoi 20 kg, kukaan ei arvannut oikein.
><Eipä tämä päiväkään tullut pitkäksi.
Touhua riitti.
Aamusta mehustimme kirsikat ja sitten soitti pojanpoika,
"Me haluttais tulla mummilaan ja saataisko me olla yötäkin".
No tietysti saatte, sillä kun koulut ja päiväkodit alkaa niin sitten ette paljon kerkiäkään..

Leikkiä riitti.
Sadekuuron jälkeen lähdimme taas kalaan.
Siellä on tämmöinen mukava kiipeilypuu ja siinä piti kiipeillä.

Samuel kiipesi ihan korkealle.
Kyllä oli onnessaan.

Kyllä niitä kalojakin tuli.
Laitoimme pienet kalat fontäniin.

Tuli niitä isompiakin kaloja, siis purotaimenia.

Hauska on pieniä kaloja katsella. Annoimme niille kalanruokaa.

Käväisimme naapuri Hilden luona joka nyt asuu kylällä, kun ei voi yksin asua kotonaan.
Hän on jo 90v.
Anton keräsi kukkia hänelle ja kyllä Hilde-täti tuli iloiseksi.

Tässä silkkiunikoita joita Anton ensin meinasi kerätä, mutta ne ei kestä maljakossa .

Nyt käväistiin taas kasvihuoneessa ja kummatkin halusivat oman kurkun. Pienet tomaatit maistuvat myös lapsille.
><
Kaikenlaista leikkiä kerkesimme leikkiä ja illalliseksi söimme kalat ja lettuja vattuhillon kanssa.
Paljon eivät jaksaneet iltasatua kuunnella kun nukahtivat.
Kyllä tuo uni maistuu nyt  mummille ja vaarillekin!
Hyvää yötä, Jeesus myötä.