tiistai 1. marraskuuta 2016

Alice näyttää miten käsiä pestään.

Poika kävi lastensa kanssa kylässä.  

Tämä on ollut aina lempipaikka lapsille.

Poikien kanssa pelattii. Heistä ei enään saanut ottaa kuvia niinkuin ennen.

Alice  haluaa mielellään leikkiä yksinään.

Ensin leikki nukkejen kanssa. Sitten löysin hänet vesi-leikissä käsien pesussa.

Kauan viihtyi veden äärellä.

Täällä on lapsilla tämä viikko lomaa.
Ennen pojat olivat meillä muutamia päiviä meillä, mutta nyt kaverit vetää puoleensa.
Eivät jääneet yöksi.

Kaikella on aikansa.

Kuukausi vaihtui taas.
Tämä kuukausi onkin sitä pimeintä aikaa,
mutta valaistaan kynttilöillä ja iloisella mielellä.

13 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Iloista käsienpesua, kauniit kiharat neidillä ♥

sylvi kirjoitti...

Tuula kiitos. on isältä perinnyt kiharat.

Hannele Ruusukummusta kirjoitti...

Kovasti nuo vesileikit lapsia aina kiinnostaa..:) Vieläkö mammalle jäi käsisaippuaa? Muistan, kun meidän pojat pesivät käsiään, siinä meinasi aina pullollinen saippuaa kulua..:)

Anneli A /Pihakuiskaajan puutarha kirjoitti...

Kiva kun sinulla on ollut vieraita. Vesileikit viehättävät lapsia. - Mukavaa marraskuun alkua!

sylvi kirjoitti...

Hannelw ,♥ kyllä se saippua hupeni. Kuplia katseli ja aina saippuaa lisäsi.


Anneli, ♥ Kyllä tällaiset vieraat aina piristävät.
Kiitos samoin kukavaa marraskuura.

orvokki kirjoitti...

Ihanat tuokiokuvat, niin tässä kuin edellisessäkin postauksessa. Lapset on niiiin ihania, kun on pieniä.
Ei minunkään pienet ennä anna ottaa itsestään kuvia, aina laittavat kädet kasvojen eteen, jos huomaavat.
kameran.

Sussi kirjoitti...

mainio kuvasarja!

sylvi kirjoitti...

Orvokki kiitos paljon. ♥

Sussi kiitos paljon ♥

ritva kirjoitti...

Ihana Alice. Kyllä lapset pesevät käsiä ahkerasti vaikka ei aina tarvisikaan mutta veden kanssa on kivaa leikkiä olen sen huomannut.♥

sylvi kirjoitti...

Ritva, näin on,♥

Irma kirjoitti...

Kaunis kuvasarja Alicesta :)

sylvi kirjoitti...

KIITOS IRMA♥

riitanpuutarha kirjoitti...

Tuntui haikealta ajatella, että kaikella on tosiaan aikansa. Vielä meidän viisivuotias toki mummolaan haluaa tulla ja olisi vaikka kuinka kauan, mutta entä parin - kolmen vuoden kuluttua. näin se elämä kuitenkin menee, silti me mummot ja papat olemme tärkeässä roolissa vielä pitkään. Kaikkea hyvää teidän elämäänne! Ihania lumikuviakin, meillä täällä keskeisessä Suomessa ei lunta juurikaan ole mutta pakkasta sitäkin enemmän.