Sanni-siskoni on nyt Paavonsa luona.

Perjantaina saatoimme Sanni-siskomme haudan lepoon..

"Ihmisen lähtö on kuin laivan, jolle satamasta vilkutetaan kyynelsilmin: 
”Tuolla se menee..." 
Vastarannalla odottaja ilahtuu ja vilkuttaa: 
"Tuoltahan se jo tulee!" 
(Juhani Kalmanlehto) 

Tytön tyttömme Katri teki tämän kauniin sydän-seppeleen.

Me 9 Sannin sisarusta saatoimme laulun myötä rakkaan siskomme. " Taivas on uskoni määrä..."

Reino veli lauloi. Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi...

Hyvin kauniin puheen myötä pastori Väinö Liimatainen ja Jörgen Röllgårh siunasivat siskoni haudan lepoon.
 

Reino-veli ja pojat poikineen kantoivat äitinsä hautaan.

Hauta on peitetty. Kauniit kukkaset koristavat hautaa. Siellä on nyt poikien äiti ja isä ylösnousemusta odottamassa.

Kuitenkin surun keskellä, on lohdutus että kerran taas tavataan siskomme.

Tyttäremme tyttöineen ja lapsenlapsensa kanssa tätinsä haudalla.  Reilykin sai olla  ensimmäistä kertaa hautajaisissa.
Mietteliäänä nojaa hautakiveen. "Sinne laskettiin Sanni-täti."
( kotona sitten kertoi pikkusiskolleen hautajaisista)

Lämminhenkisen muistotilaisuuden jälkeen sisarukset kokoonnuimme meille.
Sumuisen aamupäivän jälkeen aurinko paistoi ja ilta oli kesäinen.
Sanni-siskomme on poissa mutta elämä jatkuu.

Kiitos Sannin pojille hyvästä  muistotilaisuudesta. 
 Taivaan Isä siunatkoon ja antakoon voimia pojille ja heidän perheelle sekä meille kaikille sureville.