Komosse patikointi.

Kävimme viikolla patikoimassa suolla, Komosse luonnonsuojelualueella.

Komosse - Naturreservat - Västsverige

Googlesta otettu kuva.
http://www.vastsverige.com/sv/ulricehamn/products/51996/Komosse-Naturreservat/

kävelimme 5 km. lenkkin pitkospuita pitkin.
Komosse on yksi Euroopan kauniimmista soista.
Täällä pesii erikoisia lintuja ja täällä on myös kaunis ritariperhonen makaonfjärilen

muutama karpalo joita välillä maistelimme,

Ilma oli vähän kostea, mutta ei satanut.
Piti vähän varovasti kävellä
 sillä Pitkospuut voi olla liukkaitta toisinpaikoin.

Kaikenlaisia kasveja oli suolla

Oli todella kaunista suota niin kauas kuin silmä kantaa.
Suo on keskeltä jopa 30 m  korkeammalla. 

Kaiken väristä heinää

Vaivaisia mäntyjä.
Enpä malttanut olla siihen istumatta.
Tässä olikin mukava ihailla suota ja kuunnella kun kopit huusivat.

Jännää lilan väristä kasvia.
Oli siellä tauluja nissä luki mitä kaikkea missäkin on,
mutta en nyt kaikkea muista.

Tässä oli märkä paikka.
Jotain suokortetta.

Kuvassa se näkyy erivärisenä  juovana.

Mustikanvarret syysvärissä. Kanerva myös.

Suossa on monta erilaista sammalta.
Tässä näkyy muutamia erilaisia.

Välillä oli pientä männikköä.

ja pieni saari.
tässä kaikenlaisia historiallisia  muistomerkkiä

Saaren reunalla suolampi.

Vesi oli ihan tyyni

Heinät ja puut kuvastuivat kauniisti veteen

Laavun reunalla joimme kahvit.
Olisihan täällä voinut keittää porokahvit tulella, mutta meillä oli mukana valmiit.

Kävelin toiselle puolelle,
Hu huu Suloseni.

Siellähän tuli näkyviin kaksi Suloa.

"Mitä löysit!" huutaa Suloseni.

"Löysin lampunjalan." vastasin
Kannatko sen kotia?
Mutta eihän täältä saa mitään viedä pois.

Levättyämme jatkoimme matkaa

Saavuimme metsikköön.
Täällä peikko meitä otti vastaan

Historiassa kerrotaan että tämän kiven alle oli kylän asukkaat piilottaneet kirkon hopeat ettei Kustaa Vaasa niitä löytäisi.

Kai ne kylän asukkaat ovat ne jo vieneet pois koska en löytänyt mitään

Jos oikein tarkkaan katsot, niin peikko sieltä kiven reunasta katselee meitä.

Täällä oli vielä juolukoita. Niiden varret ovat ihan punaisia.

Onpas kiva känkkäränkkä-

Täällä minä. ti-tyy

Täälläpä on puolukoita.

Ihania täys kypsiä ja makeita.
Ihan mahdottomasti.

Minulla oli pari pussia taskussa niin keräsimme 4 litraa.
Varovasti niitä piti ottaa kun muuten olisivat pudonneet maahan

Tyytyväisinä lähdimme ajelemaan kotiapäin.
Pientä tietä 19 km.

Luonto on todella kaunista syksystäkin

Valtatie 40 kulkee tuon kirkon ja järven välistä.

Strängseredin Kirkko 0n raamitetti kauniilla syys väreillä.

On niin kaunista tämän kirkon edusta.
Sitten ajoimme tielle nr 40 joka kulkee Jököpingistä- Göteborgiin.

Tämä Ullrisehamnin tunneli avattiin käyttöön viimepyhänä.

Uutta moottoritietä saimme ajaa ensikertaa.
Matkaa suolle oli meiltä 60km.

Tyytyväisinä tulimme kotia.