Suolla ilman tuloksia.

Viiminen päivä lokakuuta.

Ilma on epätavallisen lämmintä, +11c.

Lähdimme suolle katsomaan jos löytäisimme karpaloita.

Suloseni  etsii, etsii ja etsii.

Eipä karpaloita löytynyt kuin maistiaiseksi, vaikka kuinka etsimme.

Jotain muuta löytyi,  hirven sisäelimet.
Tähän olivat hirven ampuneet, onneksi emme silloin olleet täällä.

Sitten kävelimme kuivemmalle alueelle, kalliolle etsimään jäkälää, ja löysimmekin. Löytyipä vielä kanttarelliäkin.

Kun näin tämän kiven niin huusin Suloselleni että, täällä on kivi jonka tahdon kotia.

Vaan eipä ruvennut suloseni kiveä kantamaan. hih.

Kävelimme takaisin kotiapäin.
Pussissa kanttarelliä ja toisessa jäkälää.

Täällä oli paljon puita kaadettu jo viime syksynä.
 Kysyimme uudelta maan  omistajalta jo kesällä että saataisko me karsia niitä, mutta hän sanoi itse ottavansa ne.
Nyt on syksy eikä puita ole vieläkään otettu, vaan sinne mätänevät.
Toiset maan omistajat ovat olleet iloisia kun olemme heidän metsää puhdistaneet.
 Kaksi metsuria oli taas harventamassa viereisessä metsässä-
ja kaasivat tosi paksuja koivuja.  Juttelimme heidän kanssaan ja hekin olivat sitä mieltä että olisi hyvä jos antaisi meidän ottaa paksut puut, eikä jättää tänne.  

Suloseni jutellessa miesten kanssa minä menin ja kuvailin satumetsän eläimiä.
Mitäs tässä näet?

Oi onpa iso kita. Kenetköhän on  juuri nielaissut. 

Tässä toinen puhdistaa nuolemalla, toisen kaulaa. 

Onpahan isopäinen  lintu, nokka vain puuttuu.

Mikäköhän tämäkin hirviö on. Isot silmät, ihan rupesi  pelottamaan.
Nämä olisin halunnut myös kotipihalle,

mutta eipä Suloseni jaksaisi niitä kantaa.

Jotenka jätin ne metsään.§§
Huomenna ollaan sitten  marraskuussa.
Moikka!