lauantai 15. lokakuuta 2011

Kävelylentki kiipeilypuuhun. Äspered.

Eilen saimme vieraaksemme vanhimman lapsenlapsen Rebekan ja hänen koiransa Lillenin.
Rebecka halusi että lähdettäisiin sinne kiipeilypuuhun jossa heidän ollessa pieniä niin usein  käytiin.

Tässä sitten olemmekin jo sinne matkalla.
Sinne on matkaa noin 4 km.

Olikin aurinkoinen päivä.
Yöllä oli pakkasen puolella.
Punaset mössät piti laittaa päähän sillä täällä on hirven metsästys käynnissä.
Naapurimme kertoi että ovat jo 7 hirveä kaataneet ja vielä on 7 vasaa luvassa ampua.
Paljon on kuulemma metsissämme hirviä.

Nyt olemmekin jo perillä.
Tämän puun oksilla ollaan paljon kiipeilty jo Rebekan mamman ja enonsa,  ollessa pieniä.
Monet kerrat täällä on leikitty,  kiipeilty ja  syöty eväitä lasten ja sittemmin, kaikkien lastenlasten kanssa.
Voitte arvata mikä vipinä täällä oli kun Rebecka  pikkusiskon ja veljen kanssa olivat täällä yhtäaikaa kiipeilemässä.
Meillä olikin Suloseni kanssa katsottava etteivät putoa. Hyvin he kuitenkin oksilla pysyivät, eikä yhtään kertaa pudonneet vaikka korkealle kiipesivätkin. Joskus kyllä mehut valuivat maahan kun joivat oksalla istuessa.

Tämä on vanha tammi.
Heti Rebecka kiipesi mielipaikkaansa.
Sulosenikin kiipesi, mutta eipä minun kameraani tarttunut kun oli ylhäällä.

Rebecka varmasti tulee tuomaan lapsensa tänne, kunhan se syntyy.

Lillenkin kiipesi korkealle. 

Siinä sitten poseeraa.

Pitihän minunkin kiivetä ylös.

Ja kurkkailla alas.

Yksi haara on jo kuivunut.
Monet hauskat muistot on tämä puu säilyttänyt.

Puun alla oli tällainen sieni, mikä lie, mutta iso se on.

Matkanvarrella  on tämä talli.
Heidän hevoset ovat kilpailleet paljon isoissa kilpailuissa.

Tämmöinen kurapaikka meidän piti ylittää.
Kerran Lillen puljahti velliiin.

Tässä edesmenneen naapurimme vanha torppa jota uudet asukkaat kunnostavat.

Nyt  tulimmekin takaisin ja  aidan takana on meidän pihamme.
§§§
Tänään on taas lauantai ja menemme Lähetyspiiriin, 
mutta ensin vähän pihatöitä.
Daalian kukat paleltuivat viimeyönä ja 
juuret on otettava ylös.


Oikein mukavaa ja siunattua viikonloppua teille kaikille täällä vieraileville!

17 kommenttia:

A kirjoitti...

Kiitos ihanasta retkestä, Sylvi!

Tuossa onkin oikein ihanteellinen kiipeilypuu, mahtuu vaikka mitn monta ihmistä..;)

Hyvää viikonvaihdetta sinulle, Sylvi<3

kesän taikaa kirjoitti...

Ihana tuo kiipeilypuu.
Meilläkin mökillä kasvaa tammi ja en ole antanut leikata alimpia oksia, jos vaikka pikku-Jerre tahtoo oksilla kiipeillä. Ei se kylläkään saavuta tuollaisia mittoja kymmeniin, kymmeniin vuosiin.
Tuollaiset muistot ovat arvokkaita, kyllä sitä omia kiipeilypuita muistelee kaihoten.

Hyvää viikonloppua

Suss o Kai kirjoitti...

Hur gamal (ung) var du när du var vid det klätterträdet första gången? det är väl rätt många år sedan :) jag var nog liten på den tiden Kram Suss

ritva kirjoitti...

Mukava lenkki matka,kyllä siellä on paljon muistoja,ollaan mekin kävelty siellä kun on niin tuttuja paikkoja,uskalsitpa sinä ja Lillekin kiivetä puuhun.Hyvää viikonloppua Halit<3

Jaana Kristiina kirjoitti...

Komea on puu ja niin kauniisti on runko kasvanut mutkille.Sammalpeite kruunaa koko komeuden=)

Kivaa viikonloppua teille=)

Eve kirjoitti...

Ompas kivasti sammaloitunut puu.
Kauniita luontokuvia Sinulla täällä!
Rauhaisaa syksyä!

eila kirjoitti...

Onpa teillä ollut kiva retki luontoon.
Mahtavan näköinen tammi.
Mie muistan, kun asuimme Finspångissa, niin sielläkin oli lenkkipolkumme varrella isoja tammeja. Niissä oli kiva kiipeillä.

Onpa Lillen ollut varmaan näköinen pudottuaan tuohon kuralätäkköön.

Syksyisen raikasta viikonloppua teille halauksien kera. <3

Sussi kirjoitti...

Onpa kaunis puu, en yhtään ihmettele, että on suosikkikiipeilypuu.

Sieni muistuttaa kovasti lehtorouskua (ettervitriska) joka kasvaa erityisesti tammen ja koivun seurassa. Olisikohan sellainen? Tänä vuonna on ollut hyvä sienivuosi ja olen nähnyt monia sieniä, joita en ole aikaisemmin juuri nähnyt.

Sesse kirjoitti...

Onkin oikein mahtava kiipeilypuu!
Mukavaa lauantai-iltaa!

sylvi kirjoitti...

Aili-mummo kiitos!
On meitä aika monta ollutkin yhdelläkertaa tuossa puussa.
kiitos samoin sinulle mukavaa viikonloppua!♥


Tarja, tammet todella kasvavat vanhaksi, ja antavat kiipeilymahdollisuuden
Kiitos samoin sinulle !♥



Suss o Kai, olin 25 vuotias kun ensi kerran tammen luona olin ja silloin jo tuo tammi oli vanha, ja kiinnostava, 44 vuotta sitten. Sinua ei vielä silloin ollutkaan.
Ihan pienenä vauvana sinut tuonne vietiin kun Sven halusi kiipeillä.
Kram ♥


pitsienkeli, todella kiemuroi oksat.
Kiitos samoin sinulle hyvää viikonloppua!♥


Multasormi kiitos ♥ ja tervetuloa tänne blogiini.
Kiva kun löysit tänne.
Oikein leppoisaa viikonloppua myös sinulle!



eilaseni, kiitos!
Kiva on lastenlasten kanssa retkeillä.
Lillen kyllä hämmästyi itsekin kun pulskahti kuralätäkköön,sillä puu tuli eteen kun reunaa pitkin käveli niin humpsis!

Oikein raikkaita syyspäiviä myös sinne teille halausten kera!♥



Sussi, kiitos!♥
Sinä tiedät paljon luonnosta ja olen todennut että olet luonnonlapsi itsekin.
On todella ollut kaikenlaisia sieniä.
Kaikkea hyvää sinulle!♥


Sesse, kyllä on todella hauska kiipeillä ja sitä ollaan myös tehty.
Kiitos samoin sinulle hyvää lauantai-iltaa.♥

Sarppu kirjoitti...

Hyvänen aika miten hieno puu, en ole koskaan vastaavaa nähnyt ja todella hieno kiipeilypuu. Hienoa että säilyy ja on siitä kauniita muistoja. Täälläkin oli jo parina yönä pakkasta ja pihahommia pitäisi tehdä vielä viime tipassa. Onneksi sisällä muuri saatiin korjattua, niin voidaan alkaa lämmittämään. Lehdet ovat kauniita ja syksy on kyllä hienoa aikaa, sen näkee myös sinun kauniista kuvistasi. Oikein hyvää syksyn jatkoa teille sinne, me odottelemme syyslomaa, joka alkaa viikon päästä.

Kirsti kirjoitti...

Hei Sylvi, teillä on siellä muistojen puu,jossa olette monet kerrat lastenlasten kanssa kiipeilleet. Suloinen Lillen, kiva kuva sinusta ja Rebekka tytöstä. Ja voi miten pieneltä Lillen näyttää ylhäältä kuvattuna. Mukava retki teillä,ja ihana tuo muistoja täynnä oleva puu.
Suloista sunnuntaita!

kaisu marjatta kirjoitti...

ihan hengästyin kun mielessäni kiipesin noille oksille, ihan näin ihanaa kiipeilypuuta en ole ennen nähnytkään. tuota ekaa puun kuvaa katsoessa alkoi jo runosuonta kutittamaan mutta on myöhä katson toiste mitä se synnyttää. ihanaa viikendiä

AAMU kirjoitti...

Soma puu, joka suorastaan kutsuu kiipeilemään oksillaan.

Sirpa kirjoitti...

Sieluni silmissä näen, miten lapset kiipeilevät puiden oksilla.
On mahtava puu.
Mukavaa sunnuntaita!!

sylvi kirjoitti...

Sarppu, kiitos!
Niin meni meiltä daalit, mutta on vielä kukkia jotka ei vähästä kylmyydestä välitä.
Kiva kun saitte muurin valmiiksi.

Oikein ihanaa syyslomaa sinne teille, toivotaa hyviä ilmoja. ♥


Kirsti, kiitos kommentistasi!
Näin ne muistot säilyy aina jossakin muodossa.
Teillä siellä myös jää lastenlapsille iki muistot kouluistanne, ja muista leikeistä. Ihanaa.
Mukavaa kun olet jaksanut käydä täällä.
Kiitos samoin Siunausta puhäpäiväänne!


Aikatherine, kiitos paljon ihanasta kommentista.
Sen kun annat runouden tulla, saat kyllä lainata kuvaanikin.
Olet onnellinen ihminen kun osaat runoilla.
Voi kun minäkin osaisin.

Oikein ihanaa sunnuntaita sinulle!♥



AAMU, näin on, aina vain kutsuu sinne vaikka kävelymatkaa metsän läpi on 4 kilometriä.
Ihanaa pyhää sinulle!♥


Sirpa , kun on mielikuvitusta niin on ihana nähdä asioita, niinkuin sinä näet tuosta puusta.
Tovella oikein kutsuu kiipeilemään niinkuin aamu tuossa kirjoittaa.
Kiitos ja oikein ihanaa sunnuntaita myös sinulle♥

Hallatar kirjoitti...

Ihana sammaleinen puu. <3