Voiko ihanampaa olla....

Aamulla heräsin Suloseni ♥ onnittelulauluun.
Tarjotin kädessä ja siinä kukkia , puuroa ja kahvia!

♥

Eipä päivä paremmin voi alkaa.
Aurinko paistaa ja on lämmintä.

Päivällä tuli poikamme, poikiensa kanssa,
 (miniä oli töissä ).
Kukkakorin toivat äidille ja mummille.
Kiitos , kiitos!

Samuel otti kukkakorin puuhevosen selkään
 ja toi mummille.

Suloseni jäi valmistamaan ruokaa ja me menimme  metsään.
Valkovuokot peittävät maan ja pojat nauttivat luonnon helmassa.
Luonto kukkii ja vihannoi.

Pyökin alla on hauska istuskella.
Pyökin lehdet ovat ihanan vihreät näin keväällä.

Yht' äkkiä kuului metsästä rapinaa.
Samuel katselee että kuka sieltä tuee,
metsän peikkoko, vai mikä?

Rebecka-serkkuhan  se sieltä tulee nauraen.
hymyilee Anton.

Saipa serkku ihanat  halit  ja putsut molemmilta pojilta.
Nyt kuuluu taas rapinaa ja Samuel, ihmettelee.

Katri-serkku sieltä tuli tälläkertaa.
"Mistä te tänne tiesitte tulla"
Kyselee Samuel.

Tässä sitten koolla metsässä, lapset (Sven ja Susanne) ja lapsenlapset,
 (Riku puuttui.)

Luonto pitää meitä helmassaan ja minä rakkaita  lapsenlapsiani.
Voiko ihanampaa olla.
Jatkuu seuraavassa postauksessa.