 |
| Naapurin rouvan äiti sai pitkän sairauden jälkeen, kutsun Taivaan kotiin, Tänään on hautajaiset. Kohta Suloseni, naapurin pyynnöstä käy nostamassa lipun ylös, niinkuin on tapana, kun on laskettu hautaan, niin sitten lippu nostetaan ylös. Päivä on harmaa niinkuin on läheisten mielet, vaikka jo toivoivat hänen pääsevän kivuista. Lämmin osanottomme , Teille naapurit. ♥ |
 |
| SK. 491. 1. Kerran kauneimmin laulu riemuisin soi kuin vetten pauhu aivan. Laulun kuulla saan, pois kun päältä maan saavun kirkkauteen taivaan. Luona Karitsan ja valtaistuimen taivaan kultakanteleita soittelen, silloin kauneimmin laulu riemuisin soi kuin vetten pauhu aivan. 4. Myrskyt maailman kerran unohdan Jeesustani katsellessa, helmiporttien / maahan riemujen minullekin auetessa. Haavoihinsa pyhiin nukuttuani saan mä voiton kruunun herätessäni. Myrskyt maailman kerran unohdan Jeesustani katsellessa. >>> Eläkäämme lähimmäisiämme tukien! |
4 kommenttia:
Kyllä se on aina raskasta kun lähimmäinen lähtee, vaikka toivoisikin että pääsisi jo pois kärsimyksistä,osan ottomme naapurillene.
Kyllä se on raskasta ja se pysäyttää meidät.
Osanottoni myös minulta sinne ja halausten kera Sylvi ♥
ritva, aina se eroaminen on todella raskasta.
Kiitos ritva♥
seijastiina, näin on.
emme elä ainiaasti täällä.
Kiitos seijastiina♥
Perheenjäsenen poimeno on surullista!
SK. 491:ssä on kauniit sanat.
Osaanotto naapureillenne!
Siunauksin:Kirsti
Lähetä kommentti