Nyt alkaa taas elämä tuntua paremmalta.

2 viikon flunssan jälkeen aloitin lenkkeilyn vatovasti. 

Viime pyhänä teimme muutaman kilometrin lenkin.Kaulahuivia pidin suun edessä estämässä kylmää ilmaa, koska henkitorvessa vielä vähän röhisee.

Ilma oli sumuinen.

Koivut olivat niin kauniita.

Muutama pakkas-aste.

Suo muuttaa aina näköään. Kauniissa luonnossa on ihana kävellä.

Ulkoilma piristi kovasti.
Uskalsimme jo ihmisten ilmoille.
Kävimme kirkossa. Täällä on moni ollut sairaana.

Eilen tuli tytöt aamusta meille.
Aamiaisen syötyämme lähdimme lenkille. Suloseni sanoi heti ettei lähde niin pitkälle lenkille.
Hänellä on jalka ollut kipeenä jo muutaman kuukauden.
Mutta eihän miehet valita, eikä ainakaan lääkäriin mene hoputtamatta. Hän jäi ruuan laittoon.
Pulkan ja kelkan otimme mukaan kun luulimme että lunta olisi metsätiellä. 

Rebekka suunitteli matkan minne mennään. Aika huonosti oli lunta.
No olihan mitä tytöt vetää perässään.

Käveltyämme yli 5 km.  otimme eväät esille.
Hyvälle maistui pullat ja mehu. 

Sitten oli vain puolet matkasta jäljellä.

Metsikköä, eikä minkään laista polkua ollut välillä.
Ihme kyllä tytöt jaksoivat kävellä.
Oltiin kyllä kaikki hyvin väsyneitä kun tultiin kotia.
Matkaa tuli 10 km.
Hyvä ruoka oli valmiina pöydällä kun tultiin ja kyllä maistuikin.

Sitten riisuimme kuusen ja pyörimme sen ympärillä ja lauloimme lopuksi rakettilaulun ja sitten heitimme kuusen ulos.
Vuoden päästä saapuu uudestaan.....

Kiitos Rebekalle ja  tytöille ihanasta päivästä.

Nyt alkaa arki.
Huomenna menen ottamaan kokeita enkä saa aamusta syödä mitään.
Nyt syömään illallinen.

Kaikkea hyvää teille ystävät.