tiistai 9. lokakuuta 2012

Reissu 5.

Ajoimme takaisin Torshällaan.
Nyt halusimme yllättää Sulon vejen tyttön Sirpan.
Oli jo pimeetä kun saavuimme heille.
Talo oli kauniisti valaistu.
Sulo meni ja soitti ovikelloa. 
Vastaan tuli Sirpan mies jota emme olleet ennen tavanneet.
Huuteli sitten Sirpaa, että täällä on vieraita.
Siitä on n. 20v. kun Sirpan tapasimme viimeksi.
No kyllähän Sirpa setänsä tunsi. 

Sirpa oli iloisesti yllättynyt.
Oli tosi mukava tavata Sirpaa ja hänen nykyistä puolisoaan.
Heillä on talo viimistä huutoa ja niin valoisa.
Lämmin sydämmisiä olivat molemmat.

 Suloseni, siskonsa ja veljentytön välissä.
Sirpan äiti kuoli kun hän oli pieni tyttö.
Ei muistanut äidistään mitään.
Oli iloinen kun Sulo ja Laila kertoivat hänen äidistään ja
 että Sirpa on ihan äitinsä tapainen, herttainen. 

Sitten ajoimme takaisin Lailalle.

Alkujaan meidän oli tarkoitus ajaa Lideniin asti, Sulon Lahja-siskon luokse. Sinne olisi ollut vielä 400km matkaa.
 Mutta 2mm. kokoinen kivi esti matkamme.
No miten niin pieni kivi voi matkan estää?
Sitä saattekin miettiä seuraavaan reissu no:6 postaukseen.
Voitte luitenkin arvailla kommentissanne.

at

14 kommenttia:

  1. Tuula9. lokakuuta 2012 klo 15.06

    Oli varmasti Veljen tytölle ihana yllätys tuo vierailunne, 20v on pitkä aika ♥

    VastaaPoista
  2. Saila9. lokakuuta 2012 klo 16.10

    Jaa-a. Tuli mieleen sanonta, että eivät suuret vuoret ihmistä väsytä, vaan pieni kivi hänen kengässään. Jos teillä oli kivi kengässä ;-)
    Mukavaa sukulointia olette taas harrastaneet!

    VastaaPoista
  3. Saila9. lokakuuta 2012 klo 16.13

    Vastauksena vielä edellisen kirjoituksen kysymykseesi: ei ollut mummuni rajantakaisesta Karjalasta, vaan Joensuusta. Hän muutti sieltä jo 1920-luvulla eteläiseen Suomeen, kun tapasi isoisäni ja he menivät naimisiin.

    VastaaPoista
  4. ritva9. lokakuuta 2012 klo 19.52

    Varmaan oli mukava tavata,monen vuoden jälkeen:)

    VastaaPoista
  5. Irma9. lokakuuta 2012 klo 21.17

    Kyllähän yllätys oli varmasti suuri
    kun oli jo pimeäkin tulossa
    Olihan se hauska tavata pitkän ajan jälkeen.

    VastaaPoista
  6. A9. lokakuuta 2012 klo 21.47

    Kiitos tästä postauksesta, Sylvi!<333
    Varmaan kivi rikkoi jotakin..;/

    VastaaPoista
  7. sylvi9. lokakuuta 2012 klo 22.10

    Tuula. kyllä. ja meistäkin oli hauska yavata.


    Saila. no kiven olisi saanut pois kengästä hetkessä, ei siis ollut kengässä.


    Ritva kyllä.


    Irma, näin oli. Iloisia olivat kun tulimme heitä tapaamaan. Lettuja oli paistanut ihan kuin olisi aavistanut tulomme, mutta ei kyllä tiennyt tulostamme.


    Aili-mummo, kiitos!
    Ei kivi rikkonut mitään vaan...
    Annetaan toisten arvata ennenkuin kerron.

    VastaaPoista
  8. AAMU10. lokakuuta 2012 klo 4.38

    Jännittävä matka. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?

    VastaaPoista
  9. Sussi10. lokakuuta 2012 klo 6.43

    varmasti upea tapaaminen vuosien jälkeen.

    Olisko kivi ollut jotenkin auton moottorissa? Jännää kuulla missä:)

    VastaaPoista
  10. sylvi10. lokakuuta 2012 klo 8.30

    AAMU, kiva kun olet mukana.



    Sussi, Ei ollut kivi autossakaan.
    vaan....?

    VastaaPoista
  11. He.r.ne10. lokakuuta 2012 klo 9.06

    Kylläpäs meni jännittäväksi..☺

    Meniköhän se kiven murunen
    silmään; itselleni on kerran mennyt,
    kun pudistelin pyyhettä uimarannalla.
    Se oli hankalaa, ja piti mennä
    ottamaan se pois.

    VastaaPoista
  12. sylvi10. lokakuuta 2012 klo 13.10

    Herne, ei mennyt kivi silmään.
    On se kamalaa jos simään nenee kivi. Varmasti oli Ei Ei estänyt kivi silmässä vaan..?
    Annetaan vielä arvailla.

    VastaaPoista
  13. ritva10. lokakuuta 2012 klo 14.36

    Minä arvaan sappikivi,hi:)

    VastaaPoista
  14. sylvi10. lokakuuta 2012 klo 16.35

    Ritva, ei ollut sappikivi mutta läheltä pyyhki.

    VastaaPoista

KIITOS KOMMENTISTASI ♥